perjantai 14. marraskuuta 2014

Henkinen ja fyysinen hyvinvointimme

Moni kuvittelee, että iän myötä ihmisen hyvinvointi alkaisi muka vähetä. Toki ikääntyminen tuo mukanaan omia erityispiirteitään ja haasteitaan, mutta me voimme siitä huolimatta vaikuttaa itse varsin merkittävästi omaan hyvinvointiimme – huolimatta siitä minkä ikäisiä olemme.

Itse täytin vajaa vuosi sitten 50. Oman näkemykseni mukaan olen nyt siis noin puolivälissä elämääni. Toiset viisikymmentä vuotta on siis vielä edessä. Minun aikomuksenani on elää tuo jälkimmäinen puolikas vielä paremmin ja elinvoimaisemmin kuin ensimmäinen puolikkaani.

Sen verran olen kuitenkin jo matkan varrella oppinut, että sohvalla löhöilemällä ja kaljaa kittaamalla se ei tule onnistumaan. Omaan hyvinvointiin on syytä panostaa – sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.

Toisaalta olen myös huomannut, että hyvinvointiin panostaminen ei kuitenkaan vaadi mitään hurjia ponnisteluja tai jatkuvaa työtä.

Kysymys on lopun kaiken niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin parempien valintojen tekemisestä.

Me voimme ihan itse valita miten aikamme vietämme. Valitsemmeko aktiviteetteja, jotka vievät meitä kohti huonompaa terveyttä vai aktiviteetteja, jotka tuottavat meille hyvää oloa ja terveyttä? Tai hieman perspektiiviä muuttamalla: Valitsemmeko välittömän mielihyvän vai pitkäaikaisen hyvinvoinnin?

Usein välittömän mielihyvän valitseminen saattaa tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pikku kaljapöhnä tai herkkujen mässyttely saattavat tuottaa nopeasti mielihyvää, mutta niiden tuottama mielihyvä ei kestä kauaa ja usein niiden jälkiseurauksena on aiempaa huonompi olo.

Sohvalla löhöilyn ja kaljan kittauksen sijaan esimerkiksi liikunnan harrastaminen ei ehkä tuota kaikille välittömästi samanlaista mielihyvän tunnetta, mutta pidemmällä aikavälillä liikunnan valitsemisen hyödyt tulevat esiin aina vain korostetummin.

Edessä olevaan elämään kannattaa siis varautua hieman pidemmällä perspektiivillä – ainakin, mikäli haluaa nauttia hyvästä olosta myös elämän jäljellä olevalla ajalla.

Fyysistä hyvinvointia voi siis parantaa varsin yksinkertaisilla valinnoilla (esim. liikunta vaiko sohvalla löhöily?). Oma valintani kohdistuu varsin usein tuohon liikuntaan. Tämän valinnan hyvänä puolena on lisäksi se, että liikunnan jälkeen jää silti ihan riittävästi aikaa myös sohvalla löhöilyynkin, jos niin haluaa.

Alla yksi esimerkki liikuntaharrastuksestani voimaharjoittelun muodossa.



Entäpä sitten henkinen hyvinvointi?

Vaikuttaa siltä, että valtaosa suomalaisista painaa työelämässä n. 40 vuotta, minkä jälkeen tapahtuu kertalaakista iso muutos eläköitymisen muodossa. Yhtäkkiä päivän aktiviteeteista katoaa kahdeksan tuntia.

Jotkut passivoituvat eläkkeelle siirtymisen myötä, toiset taas ryhtyvät toteuttamaan pitkään hautomia unelmiaan.

Mutta mitäpä jos emme odottaisikaan yli 60-vuotiaiksi, vaan alkaisimme toteuttaa pieniä ja isompia haaveitamme jo aiemmin matkan varrella?

Vaikka edellä ehdotinkin, että meidän tulisi katsoa elämäämme hieman pidemmälle valintoja tehdessämme, ehdotan myös, että meidän tulisi nauttia elämästämme tässä ja nyt.

Tämä taas tarkoittaa usein mielemme rajoitteiden poistamista.

Mielemme rajoitteet voivat esiintyä eri muodoissa, kuten esim. rajoittavina pelkoina tai rajoittavina uskomuksina. Pelkäämmekö kenties tehdä jotain, joka voisi tuoda meille uutta nautintoa elämäämme? Uskommeko ehkä, että ei tämän ikäisenä enää voi sellaisia asioita tehdä? Tai jotain muuta vastaavaa?

Entäpä jos meillä ei olisikaan tällaisia rajoitteita? Mihin kaikkeen oikeasti kykenisimmekään? Mitä kaikkea oikeasti haluaisimme kokeilla?

Itseäni on suurimman osan elämästäni rajoittanut korkean paikan pelko (tästä koko jutusta kerron enemmän blogikirjoituksessani Turhista peloista on turha kärsiä), josta pääsin muutama vuosi sitten eroon NLP-kurssilla. Päästyäni tästä rajoittavasta pelosta, olen voinut nauttia eri asioista aivan uudella tavalla, kuten nyt vaikka huikeista maisemista tai laskuvarjohypystä (katso alla oleva video).


Tarkoituksenani ei nyt todellakaan ole patistaa kaikkia ihmisiä kokeilemaan laskuvarjohyppyä. Tarkoituksenani on pikemminkin herättää sinussa kysymys: ”Mitä sinä haluaisit tehdä tai kokeilla, jos sinua ei rajoittaisi jokin pelko tai uskomus?”

Tästä henkisessä hyvinvoinnissa mielestäni on pitkälti kysymys. Vapaudesta tehdä niitä asioita elämän aikana, jotka tuovat meille mielihyvää ja onnellisuutta. Kuolinvuoteella on enää turha surra tekemättä jääneitä asioita.

Mikä tahansa rajoittaakaan sinua tekemästä sitä, mikä lisää sinun hyvinvointiasi tai onnellisuuttasi, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä jollain tapaa poistettavissa – kunhan vain ryhdyt toimeen niin kauan kuin elämää on vielä jäljellä.

Hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on pitkälti kyse myös kirjassani Oma sininen meresi, joka on monella tapaa opas oman elämän hallintaan ja siitä nauttimiseen.

Pointtini on kuitenkin tämä: fyysinen ja henkinen hyvinvointimme on omissa käsissämme. Ne valinnat, joita teemme päivittäin, vaikuttavat siihen, miten me voimme tänään ja tulevaisuudessa.

Miten sinä haluat voida?

Toivottavasti hyvin.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , ,

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tietoisuustaitojen merkitys hyvinvoinnissa

Eilisessä Hesarissa (18.10.2014) oli mielenkiintoinen artikkeli Tohtori Pessi Lyyra hallitsee tietoisuutensa, mutta arkielämässä siitä ei ole kuin haittaa. Kyseisessä artikkelissa ihmisen tietoisuutta tutkinut tohtori kertoo, kuinka mm. peloista voi päästä eroon kasvattamalla omaa tietoisuuttaan.

Tri Lyyra sanoo artikkelin mukaan myös, että ”Han­ka­laa tut­ki­mus­aluet­ta kä­si­tel­läk­seen pi­tää hal­li­ta kä­sit­tei­tä ja teo­riaa, joi­den avul­la tie­toi­suu­teen ja sen ole­muk­seen pää­see kä­sik­si. Se on­nis­tuu esi­mer­kik­si lu­ke­mal­la suu­ria mää­riä psy­ko­lo­gis­fi­lo­so­fis­ta kir­jal­li­suut­ta.”

Artikkelissa on mielestäni paljon hyvää, mutta tuota yllä olevaa lausuntoa en sellaisenaan allekirjoita.

Käsittelen tietoisuuden merkitystä jonkin verran mm. kirjassani Oma sininen meresi sekä blogikirjoituksessani Eroon huonoista tunteista. Kuten niissäkin mainitsen, tulemalla tietoiseksi tunnetiloistamme ja niihin vaikuttavista ajatuksista, voimme itse tietoisesti vaikuttaa niihin – usein hyvinkin helposti. Lisäksi tulemalla tietoisiksi meitä haittaavista ajatuksistamme, ne usein muuttuvat jo pelkästään tietoisuuden mukana, ilman sen ihmeellisempiä tekniikoita.

Tietoisuuden lisäämistä voi myös parantaa monin eri tavoin, eikä se todellakaan edellytä psy­ko­lo­gis­fi­lo­so­fisen kir­jal­li­suuden suurta lukemismäärää. Itse olen saavuttanut huimaa edistystä ennen kaikkea meditoinnin ja NLP:n avulla. Lisäksi tiedän monien saaneen hyviä tuloksia esim. Mindfulnessin avulla. Mikään näistä ei edellytä suuren teoriamäärän hallitsemista, vaan tietoisuuden lisääminen tapahtuu pitkälti hämmästyttävän helppojen harjoitteiden ja tekniikoiden kautta.

Tri Lyyra toteaa artikkelissa myös, että ”Täl­lai­sen mie­len ja tie­toi­suu­den hal­lin­nan opet­te­lu vaa­tii it­sen­sä jat­ku­vaa tark­kai­lua. Se voi ol­la vaa­ral­lis­ta.”

Tästäkin olen jossain määrin eri mieltä.

Siitä olen Lyyran kanssa samaa mieltä, että jatkuva oman mielen ja tietoisuuden tarkkailu voi olla jopa haitallista, eikä se ole mielestäni edes tarkoituksenmukaista. Itse olen kokenut, että tietoisuustaidot ovat hyödyllisiä ennen kaikkea silloin, kun kokee huonoja tunnetiloja. Huonot tunnetilat ovat mielemme viesti siitä, että jokin asia ei ole elämässämme hyvin. Tulemalla tietoisiksi näistä huonoista tunnetiloista, voimme tunnistaa niiden lähteen ja halutessamme muuttaa tai korjata sen.

Sen sijaan, kuten Lyyrakin toteaa, jatkuvasti omasta mielestä ja sen liikkeistä tietoisena oleminen ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista hyvinvointimme ja onnellisuutemme kannalta. On hyvä antaa elämän myös virrata omalla painollaan ja nauttia niistä asioista mitä se tuo tullessaan. Kaiken tutkiminen ja analysointi ei ole hyödyllistä eikä lisää hyvinvointiamme. Kuten tri Lyyra toteaakin: ”Nau­tin­nol­li­sin mie­len­ti­la on vain elää täy­sil­lä.”

Parasta on siis elää täysillä ja nauttia elämästä. Kun sitten huono tunnetila tulee – ja niitä ei elämässä voi, eikä kannatakaan, täysin välttää – on usein hyvä olla tietoinen niistä tunnetiloista, jotta voisi tehdä niille jotain. Ja tässä auttavat ainakin oman kokemukseni mukaan parhaiten mm. meditointi ja NLP.



Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Miksi itsensä kehittäminen ei johda haluttuihin tuloksiin?

Itsensä kehittäminen (englanniksi personal development, self help jne.) on maailmalla lähes lumivyöryn lailla kasvava konsepti ja käsite. Tällä itsensä kehittämisellä tarkoitetaan yleisesti mm. aktiviteetteja, joiden avulla parannetaan omaa tietoisuutta ja identiteettiä, kehitetään taitoja ja henkilökohtaista potentiaalia, rakennetaan henkistä pääomaa ja helpotetaan työllistettävyyttä, parannetaan elämänlaatua sekä edesautetaan unelmien ja tavoitteiden toteutumista.

Kuulostaa varsin hyvältä, eikö kuulostakin?

Ja hyviä asioita ne toden totta ovatkin. Kukapa ei haluaisi kaikkea yllämainittua? Kyse on siis hyvästä asiasta.

Maailmalta löytyy tätä nykyä jos jonkinmoista itsensä kehittämisen ”gurua,” joiden viesti koostuu kaikilla melko pitkälti samoista itsensä kehittämiseen liittyvistä asioista, kuten tavoitteiden asettamisesta, universaaleista laeista, visualisoinneista jne. Kaikki edelleenkin sinänsä hyviä asioita.

Mutta mitä jos ne eivät tuotakaan tuloksia?

Tutustuin itsensä kehittämiseen ensimmäisen kerran 90-luvun puolivälin kieppeissä muutaman mielenkiintoisen kirjan kautta. Kirjat herättivät minussa paljon hyviä oivalluksia ja ajatuksia, joiden avulla ajattelussani alkoi tapahtua pieniä positiivisia muutoksia. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kiinnostukseni itsensä kehittämistä kohtaan alkoi kasvaa ja aihetta käsittelevien kirjojen määrä kirjahyllyssäni lisääntyi.

Lopulta otin rohkeampia askeleita itseni kehittämisen saralla ja investoin tuhansia euroja mm. Bob Proctorin runsaan vuoden kestävään coaching-ohjelmaan. Haluni itseni kehittämiseen kasvoi aina vain suuremmaksi, mutta tulokset jäivät melko lailla laihoiksi. Ihmettelin moneen kertaan, että missä vika – minussa vai opettajissani?

Sitten luin Anthony Robbinsin ”Unlimited Powerin.”

Ensimmäistä kertaa sain käsiini kirjan, joka esitteli todellisia tekniikoita, joiden avulla voisin saada tuloksia aikaan. Bob Proctorkin puhui toistuvasti siitä, kuinka me kohtaamme tavoitteita kohti pyrkiessämme ”Terror Barrierin” – ”kauhun muurin” – joka meidän tulee murtaa tai muuten selvittää. Bob ei vaan koskaan kertonut miten se tehdään. Anthony Robbinsin esittelemät NLP-tekniikat sen sijaan tarjosivat tähänkin selkeitä ratkaisuja.

Tajusin, että sama koski käytännössä kaikkia muitakin itsensä kehittämisen ”guruja,” joihin olin tutustunut. He kertoivat kyllä auliisti mitä pitäisi tehdä, mutta he eivät kyenneet kertomaan miten se kaikki tehdään. Heidän ohjeensa ikään kuin loppuvat kesken juuri kun olet sen suuren muutoksen kynnyksellä. Ja koska et keksi keinoja ja välineitä saattaa muutosprosessia heidän ohjeillaan loppuun, palaat takaisin vanhaan tuttuun ja turvalliseen. Halusi kehitykseen kuitenkin jää, samoin turhautuneisuutesi ja hämmennyksesi.

”Unlimited Powerin” luettuani minulle kuitenkin tuli tunne, että ensimmäistä kertaa minulla oli käsissäni tekniikoita, jotka vastasivat tähän sisäiseen huutoon.

Tein useita NLP-tekniikoita Robbinsin ohjeiden mukaan ja osa niistä toimi erittäin hyvin, osasta taas en tuntunut saavan kaikkea irti. Mielenkiintoni oli kuitenkin herännyt ja halusin oppia lisää. Niinpä päätin ilmoittautua NLP-kurssille.

NLP:n peruskurssin käytyäni totesin, että Robbinsin esittelemät tekniikat kyllä toimivat. Niiden tekeminen vain omatoimisesti ilman asiantuntevaa opastusta ja ohjausta ei kuitenkaan ole niin helppoa, sillä merkittävä osa tekniikoiden toimivuudesta tulee siitä, että ne tehdään ihmisen vasteita tarkkaillen ja huomioiden. Tähän taas tarvitaan usein toisen ihmisen havainnointia ja ohjaamista.

 Vaikeita NLP-tekniikat eivät silti ole, ja tietyt yksilöllisyydet huomioituna, ne tuottavat suorastaan hämmästyttäviä tuloksia. Kuten NLP:n kehittäjä Dr. Richard Bandler asian sanookin: ”NLP:tä voi lukea, mutta saadakseen siitä kaiken irti, se täytyy kokea.” Ja se onnistuu parhaiten Dr. Bandlerin sertifioimalla NLP-kurssilla, joita löytyy myös Suomesta.

Syy siis siihen, että monet eivät saa itsensä kehittämisestä irti sitä mitä he toivovat, on pitkälti siinä, että suurin osa alan opettajista ja valmentajista kertoo mitä tulisi tehdä, mutta vain ani harva kykenee kertomaan lisäksi miten se kaikki tehdään. Tästä syystä myös niin moni kokee pettymyksiä, kun ei saakaan aikaan niitä tuloksia, joita haluaa saada.

On myös tärkeää tiedostaa, että itsensä kehittäminen ei tarkoita jonkin tietyn tavoitteen tai päämäärän saavuttamista. Itsensä kehittäminen on elämänmittainen matka, jonka tarkoituksena on tuoda enemmän hyvää oloa ja onnellisuutta elämäämme sekä kykyä välittää näitä samoja asioita myös muille.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , ,

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kommunikointimme merkitys

Konsultti toimitusjohtajalle: ”Kenen vastuulla on, jos työntekijäsi eivät tee sitä, mitä heidän pitäisi tehdä?”
Toimitusjohtaja: ”No, se vähän riippuu…”
Konsultti: ”Ei riipu. Vastuu on sinun.”
Periaatteessa asia on näin. Tosin toimitusjohtajaa helpottaa varmaankin tieto, että hänessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Kyse on itse asiassa siitä, että asioita ei ole kommunikoitu työntekijöille oikein. Ja tämä asia voidaan muuttaa.

NLP:n (neuro-lingvistisen ohjelmoinnin) yksi perusolettamuksista on, että ”kommunikointisi merkitys on aikaansaamassasi vasteessa”. Toimitusjohtajamme tapauksessa siis voitaisiin sanoa, että mikäli hänen viestimänsä asia ei ole saanut työntekijöissä aikaan toivotunlaista käyttäytymistä ja toimintaa, hänen viestinsä ei ole tavoittanut työntekijöitä oikealla tavalla. Kommunikoinnissa ei useimmiten olekaan niin tärkeää se mitä sanoo, vaan se miten sen sanoo.

Ehkäpä suurin haasteemme kommunikaatiomme perille saamisessa on se, että viestimme vastaanottajat ovat yksilöllisiä. Toisin sanoen, viesti, jonka joku henkilö ymmärtää ja joka hän motivoi häntä toimintaan, ei saakaan jossain toisessa henkilössä aikaan samanlaista vastetta tai reaktiota.

Mistä tämä sitten johtuu?

Syitä on monia, eikä yksi sapluuna valitettavasti toimiin kaikkiin tilanteisiin. Tässä kuitenkin muutamia merkittäviä seikkoja:

Vaikuttava aistikanava


Karkeasti ottaen meidät voidaan jakaa visuaalisiin, kinesteettisiin ja auditiivisiin ihmisiin. Tosin merkille pantavaa on, että mikään aistikanavistamme ei ole niin dominoiva, etteikö muillakin aistikanavillamme olisi joskus suurtakin merkitystä. Lisäksi vaikuttava aistikanavamme voi vaihdella esim. tilanteen mukaan.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jotkut meistä ottavat parhaiten vastaan visuaalista viestintää ja ymmärtävät puhetta ja tekstiä, joka sisältää runsaasti visuaalisia termejä. Toiset taas käsittelevät parhaiten kinesteettistä – tuntoaistia ja tunteita – hyödyntävää viestintää. Ja jotkut kolmannet puolestaan vastaanottavat parhaiten sanallista viestintää.

Yksinkertaistettuna, joillekin ihmisille pitää näyttää (tavalla tai toisella), mitä heidän tulisi tehdä, toiset taas ymmärtävät tekemisen kautta ja joillekin asiat pitää selittää sanallisesti.

Metaohjelmat


NLP:n metaohjelmien avulla voimme kuvata ja kartoittaa ihmisten eri piirteitä, jotka vaikuttavat heidän tapaansa ajatella, käyttäytyä ja kommunikoida. Ymmärtämällä toisen henkilön metaohjelmia voimme ymmärtää häntä paremmin sekä vaikuttaa hänen ajatteluunsa käyttämällä hänen piirteeseensä sopivaa kieltä ja käyttäytymistä.

Näitä metaohjelmia on satoja, mutta tässä muutama merkittävä kommunikointimme kannalta:
Proaktiivinen/reaktiivinen. Toiset meistä motivoituvat tekemisestä ja asioihin tarttumisesta, toiset taas haluavat harkita ja miettiä ennen toimintaa tai päätöksentekoa.
Proaktiivisille ei usein tarvitse sanoa kuin ”eiköhän ryhdytä hommiin,” kun taas reaktiiviselle toimii paremmin esim. lause: ”hetken harkittuasi olet varmasti valmis toimintaan.”
Kohti/pois. On ihmisiä, joita motivoi vahvasti se, mitä he voivat saavuttaa, mitä kohti he ovat matkalla. Sitten on myös ihmisiä, joita motivoi enemmän se, mitä he voivat välttää.
Niille, jotka motivoituvat siitä, mitä he voivat saavuttaa, kannattaa luonnollisesti kertoa siitä, mikä heitä odottaa, kun he toimivat tietyllä tavalla. Niille taasen, jotka motivoituvat siitä, mitä he voivat välttää, on hyvä esitellä sama asia kertomalla, että tekemällä näin vältät näitä ja näitä ikäviä asioita.
Sisäinen/ulkoinen referenssi. Yksinkertaistettuna: toiset meistä kaipaavat runsaasti palautetta työstään ja motivoituvat aina, kun sitä saavat (ulkoinen referenssi). Toisilla taas voi olla vahva sisäinen standardisto, joka määrittelee heille, milloin he tekevät hyvää työtä ja milloin eivät (sisäinen referenssi). Viimeksi mainittuja jatkuva palautteen saaminen suorastaan ärsyttää ja laskee heidän motivaatiotaan ja suoritustasoaan.
Menetelmät/vaihtoehdot. Jotkut suorastaan rakastavat prosesseja ja ovat jopa hukassa, ellei heillä ole selkeää menetelmää, jota noudattaa alusta loppuun. Joillekin taas on suorastaan välttämätöntä, että heillä on aina vaihtoehtoisia toimintamalleja, joista valita.
Ensin mainitut ovat yleensä hyviä saattamaan asioita loppuun, jälkimmäiset puolestaan ovat pääsääntöisesti hyviä luomaan prosesseja, mutta huonoja saattamaan niitä loppuun asti. Sillä, annatko henkilölle valmiin prosessin noudatettavaksi vai vaihtoehtoisia tapoja tehdä työ, voi olla suuri merkitys siihen ryhtyykö henkilö ylipäätään toimeen.
Kokonaisuudet/yksityiskohdat. Jotkut meistä ovat hyviä hahmottamaan ja hallitsemaan kokonaisuuksia, toiset taas innostuvat pienimmistäkin yksityiskohdista.
Jos sellaiselle ihmiselle, joka hahmottaa paremmin kokonaisuuksia, lähtee heti kertomaan yksityiskohdista, hän putoaa nopeasti kärryiltä – hänen on ensin ymmärrettävä mihin kokonaisuuteen asia liittyy. Yksityiskohdistakin voidaan tämän jälkeen kertoa, mutta ne eivät välttämättä häntä erityisesti innosta. Ihmiselle, joka innostuu yksityiskohdista, voi toisaalta hyvin välittää ensin nk. ison kuvan, kunhan pian mennään kuitenkin asian yksityiskohtiin. Jos yksityiskohtiin ei mennä, tällainen ihminen voi helposti tulla levottomaksi.


Yllä esitellyt asiat ovat tiivistettyjä esimerkkejä niiden merkityksestä kommunikointiimme, eivät siis missään tapauksessa kattava esittely niistä. Näiden lisäksi on vielä koko joukko muitakin asioita, jotka vaikuttavat siihen, meneekö viestimme perille ja saako se aikaan niitä vasteita vastaanottajissaan, joita me toivomme saavamme aikaan.
NLP-koulutuksissa käydään läpi huima määrä asioita ja tekniikoita, joiden avulla voimme merkittävästi edesauttaa viestimme aikaansaamaa vaikutusta. Vaikuttava kommunikointi on todellakin meidän kaikkien opittavissa oleva taito, olipa roolisi sitten työpaikan esimies, opettaja, myyjä, isä, äiti tai mitä tahansa muuta, jossa tarvitset taitoja viestisi perille saattamisessa.

Kysymys kuuluukin lähinnä: Mitä kaikkea se mahdollistaisi sinulle, jos saisit viestinnälläsi aikaan juuri sellaisia vasteita muissa ihmisissä, joita haluat?


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

maanantai 25. elokuuta 2014

Turhista peloista on turha kärsiä

Suurin osa peloistamme on täysin turhia. Periaatteessa jokainen pelko, jota koemme, rajoittaa elämäämme ja estää meitä toteuttamasta kaikkea sitä potentiaalia, johon me oikeasti pystyisimme.

Kerronpa pari esimerkkiä omasta elämästäni.

Joskus yläasteella havaitsin potevani esiintymispelkoa. Ryhmässä esiintymisessä (lauloin mm. kuoroissa) ei ollut ongelmia, mutta yksin esiintyminen hirvitti. Tunnistin, että esiintymispelkoni rajoitti elämääni aivan liikaa ja oli jopa esteenä tulevaisuuden haaveilleni. Niinpä päätin päästä siitä eroon.

Esiintymispelostani pääsin eroon esiintymällä. Tämä tarkoitti sitä, että aina kun esimerkiksi koulussa kysyttiin vapaaehtoista esittämään jotain yleisön edessä, minä nostin käteni. Tie esiintymispelosta eroon oli pitkä ja kivinen, mutta se tuotti tulosta. Nykyään en enää pelkää esiintymistä, vaan suorastaan nautin siitä. Useita vuosia prosessissa kuitenkin meni ja helppoa sen läpivienti ei todellakaan ollut.

Toinen pelkoni, korkean paikan pelko, kuitenkin sinnitteli mukanani yli 40 vuotta. Vuosien varrella yritin siitä eroon samalla metodilla kuin esiintymispelostanikin: Kävin Eiffel-tornin korkeimmalla tasanteella, katselin maisemia Empire State Buildingin huipulta ja hyppäsin peräti benji-hypynkin.

Ei auttanut. Itse asiassa benji-hyppy vuonna 1998 oli pelottavin kokemus, mitä olen eläissäni kokenut.

Sitten tutustuin NLP:hen ja menin NLP:n peruskurssille. Syy NLP-kurssille menoon ei ollut korkean paikan pelkoni, vaan haluni hyödyntää NLP:tä ammatissani konsulttina.

The Society of NLP:n sertifioman NLP:n peruskurssin yhtenä osa-alueena on kuitenkin myös pelkojen ja fobioiden poisto. Niinpä kävimme siellä läpi Dr. Richard Bandlerin kehittämän The Fast Phobia Cure:n. Sertifioituun NLP-koulutukseen kuuluu, että opiskelijat tekevät NLP-harjoituksia ja –tekniikoita toisilleen ja niinpä minäkin otin työstettäväkseni korkean paikan pelkoni. Opiskelijatoverini, joka ohjasi harjoituksen minulle, ei oikein onnistunut tehtävässään ja ajattelin, että tämä nyt ei tainnut kyllä onnistua, enkä uskonut saaneeni harjoituksesta apua itselleni.

Muutama kuukausi NLP:n peruskurssini jälkeen menimme perheeni kanssa lomalle Marbellaan Espanjaan ja teimme siellä ollessamme pikku retken myös Gibraltarille. Gibraltarhan on Britannialle kuuluva niemenkärki, käytännössä kallio, jonka korkein kohta on 426 metrin korkeudessa.

Ajoimme vuokra-autollamme niin ylös Gibraltarinvuorta kuin pääsimme ja jatkoimme sitten jalan sen huipulle. Huipulla meitä odotti huikea näkymä yli Välimeren sekä pieni tasanne, josta sitä ihailla. Tasanteen reunalla oli n. metrin korkuinen kallioreunus ja sen toiselta puolelta sitten tuo n. 400 metrin suora pudotus mereen.

Ihailin maisemia ja koska silloin nelivuotias poikani ei oikein kyennyt näkemään niitä kallioreunuksen takaa, nostin häntäkin hieman ylemmäs, jotta myös hän voisi ihailla maisemia. Nostaessani poikaani ylemmäs vaimoni huusi takaani: ”Mitä sä oikein teet?! Ootsä hullu?!?”

Hämmästyin vaimoni reaktiota, kunnes tajusin, että hetkinen – minunhan pitäisi itse asiassa juuri nyt pelätä! Vaan en pelännyt. Sen sijaan kävi ilmi – vasta nyt – että vaimollani oli korkean paikan pelko. Olin melko lailla hämmästynyt, sillä olin olettanut, että NLP-kurssilla minulle tehty tekniikka ei ollut onnistunut. Itse asiassa kävellessämme kapeaa polkua alas takaisin autolle, huomasin, että aiemmin olisin pelännyt jo tuolla polullakin, sillä polun toisella puolella oli jyrkkä ja korkea pudotus.

Tämän jälkeen on havainnut, että kykenen nykyään nauttimaan aivan eri tavalla huikeista maisemista. Olen toki edelleenkin varovainen ollessani esim. katolla tai jyrkänteen reunalla, mutta ahdistava ja elämää rajoittava pelko on poissa.

Vaimoni kaiketi ajatteli, että nyt minä kykenen melkein mihin tahansa, sillä täyttäessäni talvella 50 vuotta, hän antoi minulle lahjakortin tandem-laskuvarjohyppyyn. Kun hän antoi lahjakortin, ensimmäinen ajatukseni ja tunteeni oli kauhistus. Näin jo mielikuvan itsestäni pelkäämässä avonaisen lentokoneenoven reunalla, korkealla maan pinnan yläpuolella.

Päätin kuitenkin, että hyppy on suoritettava. Ja koska siis olin päättänyt hypätä, voisin yhtä hyvin nauttia siitä.

Pari-kolme kertaa hyppyä ajatellessani mieleeni tuli ensin vielä pelko, mutta vaihdoin ne mielikuvat uuteen videopätkään, jossa koin vapaapudotuksen riemun ja nautin siitä täysin siemauksin. Toistin tuota uutta videota mielessäni muutamia kertoja ja pian siitä tuli automaatio aina, kun ajattelin tulossa olevaa laskuvarjohyppyäni. Itse asiassa aika perus-NLP-tekniikka. Ja se toimi.

Lentokoneen oven avautuessa kolmen kilometrin korkeudessa koin muutaman sekunnin ajan jotain pelon tapaista, mutta itse hyppy oli yksiselitteisesti nautinto! Siitä todisteena alla oleva video.

Pelot todellakin ovat turhia ja ne rajoittavat elämäämme aivan turhaan, olipa sitten kyseessä, esiintymispelko, korkean paikan pelko, lentopelko, ahtaan paikan pelko tai oikeastaan mikä tahansa muu pelko. Jos sinulla on jokin elämääsi rajoittava pelko, kuvittele miltä tuntuisi elää ilman sitä!

Päästyäni eroon esiintymispelosta, olen voinut harjoittaa unelmieni ammattia valmentajana ja kouluttajana, joka edellyttää esiintymistä erikokoisten ihmismäärien edessä.

Korkean paikan pelosta eroon pääsy puolestaan on mahdollistanut minulle elämästä nauttimisen aivan uudella, vapaammalla tavalla. Sanalla sanoen, elämä ilman turhia pelkoja on merkittävästi nautinnollisempaa.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)