Hannu Pirilän blogi, aiheina itsensä kehittäminen, henkinen valmennus, NLP, hyvinvointi, onnellisuus ja elämässä menestyminen.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Miksi itsensä kehittäminen ei johda haluttuihin tuloksiin?
Itsensä kehittäminen (englanniksi personal development, self
help jne.) on maailmalla lähes lumivyöryn lailla kasvava konsepti ja käsite.
Tällä itsensä kehittämisellä tarkoitetaan yleisesti mm. aktiviteetteja, joiden
avulla parannetaan omaa tietoisuutta ja identiteettiä, kehitetään taitoja ja
henkilökohtaista potentiaalia, rakennetaan henkistä pääomaa ja helpotetaan
työllistettävyyttä, parannetaan elämänlaatua sekä edesautetaan unelmien ja tavoitteiden
toteutumista.
Kuulostaa varsin hyvältä, eikö kuulostakin?
Ja hyviä asioita ne toden totta ovatkin. Kukapa ei haluaisi
kaikkea yllämainittua? Kyse on siis hyvästä asiasta.
Maailmalta löytyy tätä nykyä jos jonkinmoista itsensä
kehittämisen ”gurua,” joiden viesti koostuu kaikilla melko pitkälti samoista itsensä
kehittämiseen liittyvistä asioista, kuten tavoitteiden asettamisesta,
universaaleista laeista, visualisoinneista jne. Kaikki edelleenkin sinänsä
hyviä asioita.
Mutta mitä jos ne eivät tuotakaan tuloksia?
Tutustuin itsensä kehittämiseen ensimmäisen kerran 90-luvun
puolivälin kieppeissä muutaman mielenkiintoisen kirjan kautta. Kirjat
herättivät minussa paljon hyviä oivalluksia ja ajatuksia, joiden avulla
ajattelussani alkoi tapahtua pieniä positiivisia muutoksia. Vuosituhannen
vaihteen jälkeen kiinnostukseni itsensä kehittämistä kohtaan alkoi kasvaa ja
aihetta käsittelevien kirjojen määrä kirjahyllyssäni lisääntyi.
Lopulta otin rohkeampia askeleita itseni kehittämisen saralla ja investoin tuhansia euroja mm. Bob Proctorin runsaan vuoden kestävään
coaching-ohjelmaan. Haluni itseni kehittämiseen kasvoi aina vain suuremmaksi,
mutta tulokset jäivät melko lailla laihoiksi. Ihmettelin moneen kertaan, että
missä vika – minussa vai opettajissani?
Sitten luin Anthony Robbinsin ”Unlimited Powerin.”
Ensimmäistä kertaa sain käsiini kirjan, joka esitteli todellisia
tekniikoita, joiden avulla voisin saada tuloksia aikaan. Bob Proctorkin puhui
toistuvasti siitä, kuinka me kohtaamme tavoitteita kohti pyrkiessämme ”Terror
Barrierin” – ”kauhun muurin” – joka meidän tulee murtaa tai muuten selvittää.
Bob ei vaan koskaan kertonut miten se tehdään. Anthony Robbinsin esittelemät NLP-tekniikat
sen sijaan tarjosivat tähänkin selkeitä ratkaisuja.
Tajusin, että sama koski käytännössä kaikkia muitakin
itsensä kehittämisen ”guruja,” joihin olin tutustunut. He kertoivat kyllä
auliisti mitä pitäisi tehdä, mutta he eivät kyenneet kertomaan miten
se kaikki tehdään. Heidän ohjeensa ikään kuin loppuvat kesken juuri kun olet
sen suuren muutoksen kynnyksellä. Ja koska et keksi keinoja ja välineitä
saattaa muutosprosessia heidän ohjeillaan loppuun, palaat takaisin vanhaan
tuttuun ja turvalliseen. Halusi kehitykseen kuitenkin jää, samoin
turhautuneisuutesi ja hämmennyksesi.
”Unlimited Powerin” luettuani minulle kuitenkin tuli tunne,
että ensimmäistä kertaa minulla oli käsissäni tekniikoita, jotka vastasivat
tähän sisäiseen huutoon.
Tein useita NLP-tekniikoita Robbinsin ohjeiden mukaan ja osa
niistä toimi erittäin hyvin, osasta taas en tuntunut saavan kaikkea irti.
Mielenkiintoni oli kuitenkin herännyt ja halusin oppia lisää. Niinpä päätin
ilmoittautua NLP-kurssille.
NLP:n peruskurssin käytyäni totesin, että Robbinsin
esittelemät tekniikat kyllä toimivat. Niiden tekeminen vain omatoimisesti ilman
asiantuntevaa opastusta ja ohjausta ei kuitenkaan ole niin helppoa, sillä
merkittävä osa tekniikoiden toimivuudesta tulee siitä, että ne tehdään ihmisen
vasteita tarkkaillen ja huomioiden. Tähän taas tarvitaan usein toisen ihmisen
havainnointia ja ohjaamista.
Vaikeita NLP-tekniikat eivät silti ole, ja tietyt yksilöllisyydet huomioituna, ne tuottavat suorastaan hämmästyttäviä tuloksia. Kuten NLP:n kehittäjä Dr. Richard Bandler asian sanookin: ”NLP:tä voi lukea, mutta saadakseen siitä kaiken irti, se täytyy kokea.” Ja se onnistuu parhaiten Dr. Bandlerin sertifioimalla NLP-kurssilla, joita löytyy myös Suomesta.
Vaikeita NLP-tekniikat eivät silti ole, ja tietyt yksilöllisyydet huomioituna, ne tuottavat suorastaan hämmästyttäviä tuloksia. Kuten NLP:n kehittäjä Dr. Richard Bandler asian sanookin: ”NLP:tä voi lukea, mutta saadakseen siitä kaiken irti, se täytyy kokea.” Ja se onnistuu parhaiten Dr. Bandlerin sertifioimalla NLP-kurssilla, joita löytyy myös Suomesta.
Syy siis siihen, että monet eivät saa itsensä kehittämisestä
irti sitä mitä he toivovat, on pitkälti siinä, että suurin osa alan opettajista
ja valmentajista kertoo mitä tulisi
tehdä, mutta vain ani harva kykenee kertomaan lisäksi miten se kaikki tehdään. Tästä syystä myös niin moni kokee
pettymyksiä, kun ei saakaan aikaan niitä tuloksia, joita haluaa saada.
On myös tärkeää tiedostaa, että itsensä kehittäminen ei
tarkoita jonkin tietyn tavoitteen tai päämäärän saavuttamista. Itsensä
kehittäminen on elämänmittainen matka, jonka tarkoituksena on tuoda enemmän
hyvää oloa ja onnellisuutta elämäämme sekä kykyä välittää näitä samoja asioita
myös muille.
Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.
keskiviikko 10. syyskuuta 2014
Kommunikointimme merkitys
Konsultti toimitusjohtajalle: ”Kenen vastuulla on, jos työntekijäsi eivät tee sitä, mitä heidän pitäisi tehdä?”
Toimitusjohtaja: ”No, se vähän riippuu…”
Konsultti: ”Ei riipu. Vastuu on sinun.”
Periaatteessa asia on näin. Tosin toimitusjohtajaa helpottaa
varmaankin tieto, että hänessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Kyse on itse
asiassa siitä, että asioita ei ole kommunikoitu työntekijöille oikein. Ja tämä
asia voidaan muuttaa.
NLP:n (neuro-lingvistisen ohjelmoinnin) yksi perusolettamuksista on, että ”kommunikointisi
merkitys on aikaansaamassasi vasteessa”. Toimitusjohtajamme tapauksessa
siis voitaisiin sanoa, että mikäli hänen viestimänsä asia ei ole saanut
työntekijöissä aikaan toivotunlaista käyttäytymistä ja toimintaa, hänen
viestinsä ei ole tavoittanut työntekijöitä oikealla tavalla. Kommunikoinnissa ei useimmiten olekaan niin tärkeää se mitä sanoo, vaan se miten sen sanoo.
Ehkäpä suurin haasteemme kommunikaatiomme perille saamisessa
on se, että viestimme vastaanottajat ovat yksilöllisiä. Toisin sanoen, viesti,
jonka joku henkilö ymmärtää ja joka hän motivoi häntä toimintaan, ei saakaan
jossain toisessa henkilössä aikaan samanlaista vastetta tai reaktiota.
Mistä tämä sitten johtuu?
Syitä on monia, eikä yksi sapluuna valitettavasti toimiin
kaikkiin tilanteisiin. Tässä kuitenkin muutamia merkittäviä seikkoja:
Vaikuttava aistikanava
Karkeasti ottaen meidät voidaan jakaa visuaalisiin,
kinesteettisiin ja auditiivisiin ihmisiin. Tosin merkille pantavaa on, että
mikään aistikanavistamme ei ole niin dominoiva, etteikö muillakin
aistikanavillamme olisi joskus suurtakin merkitystä. Lisäksi vaikuttava
aistikanavamme voi vaihdella esim. tilanteen mukaan.
Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jotkut
meistä ottavat parhaiten vastaan visuaalista viestintää ja ymmärtävät puhetta
ja tekstiä, joka sisältää runsaasti visuaalisia termejä. Toiset taas
käsittelevät parhaiten kinesteettistä – tuntoaistia ja tunteita – hyödyntävää viestintää.
Ja jotkut kolmannet puolestaan vastaanottavat parhaiten sanallista viestintää.
Yksinkertaistettuna, joillekin ihmisille pitää näyttää
(tavalla tai toisella), mitä heidän tulisi tehdä, toiset taas ymmärtävät
tekemisen kautta ja joillekin asiat pitää selittää sanallisesti.
Metaohjelmat
NLP:n metaohjelmien avulla voimme kuvata ja kartoittaa
ihmisten eri piirteitä, jotka vaikuttavat heidän tapaansa ajatella, käyttäytyä
ja kommunikoida. Ymmärtämällä toisen henkilön metaohjelmia voimme ymmärtää
häntä paremmin sekä vaikuttaa hänen ajatteluunsa käyttämällä hänen
piirteeseensä sopivaa kieltä ja käyttäytymistä.
Näitä metaohjelmia on satoja, mutta tässä muutama merkittävä
kommunikointimme kannalta:
Proaktiivinen/reaktiivinen.
Toiset meistä motivoituvat tekemisestä ja asioihin tarttumisesta, toiset taas
haluavat harkita ja miettiä ennen toimintaa tai päätöksentekoa.
Proaktiivisille
ei usein tarvitse sanoa kuin ”eiköhän ryhdytä hommiin,” kun taas reaktiiviselle
toimii paremmin esim. lause: ”hetken harkittuasi olet varmasti valmis
toimintaan.”
Kohti/pois.
On ihmisiä, joita motivoi vahvasti se, mitä he voivat saavuttaa, mitä kohti he
ovat matkalla. Sitten on myös ihmisiä, joita motivoi enemmän se, mitä he voivat
välttää.
Niille, jotka
motivoituvat siitä, mitä he voivat saavuttaa, kannattaa luonnollisesti kertoa
siitä, mikä heitä odottaa, kun he toimivat tietyllä tavalla. Niille taasen,
jotka motivoituvat siitä, mitä he voivat välttää, on hyvä esitellä sama asia
kertomalla, että tekemällä näin vältät näitä ja näitä ikäviä asioita.
Sisäinen/ulkoinen
referenssi. Yksinkertaistettuna: toiset meistä kaipaavat runsaasti
palautetta työstään ja motivoituvat aina, kun sitä saavat (ulkoinen referenssi).
Toisilla taas voi olla vahva sisäinen standardisto, joka määrittelee heille,
milloin he tekevät hyvää työtä ja milloin eivät (sisäinen referenssi). Viimeksi
mainittuja jatkuva palautteen saaminen suorastaan ärsyttää ja laskee heidän
motivaatiotaan ja suoritustasoaan.
Menetelmät/vaihtoehdot.
Jotkut suorastaan rakastavat prosesseja ja ovat jopa hukassa, ellei heillä ole
selkeää menetelmää, jota noudattaa alusta loppuun. Joillekin taas on suorastaan
välttämätöntä, että heillä on aina vaihtoehtoisia toimintamalleja, joista
valita.
Ensin mainitut
ovat yleensä hyviä saattamaan asioita loppuun, jälkimmäiset puolestaan ovat pääsääntöisesti
hyviä luomaan prosesseja, mutta huonoja saattamaan niitä loppuun asti. Sillä,
annatko henkilölle valmiin prosessin noudatettavaksi vai vaihtoehtoisia tapoja
tehdä työ, voi olla suuri merkitys siihen ryhtyykö henkilö ylipäätään toimeen.
Kokonaisuudet/yksityiskohdat.
Jotkut meistä ovat hyviä hahmottamaan ja hallitsemaan kokonaisuuksia, toiset
taas innostuvat pienimmistäkin yksityiskohdista.
Jos sellaiselle
ihmiselle, joka hahmottaa paremmin kokonaisuuksia, lähtee heti kertomaan
yksityiskohdista, hän putoaa nopeasti kärryiltä – hänen on ensin ymmärrettävä
mihin kokonaisuuteen asia liittyy. Yksityiskohdistakin voidaan tämän jälkeen
kertoa, mutta ne eivät välttämättä häntä erityisesti innosta. Ihmiselle, joka
innostuu yksityiskohdista, voi toisaalta hyvin välittää ensin nk. ison kuvan,
kunhan pian mennään kuitenkin asian yksityiskohtiin. Jos yksityiskohtiin ei
mennä, tällainen ihminen voi helposti tulla levottomaksi.
Yllä esitellyt asiat ovat tiivistettyjä esimerkkejä niiden
merkityksestä kommunikointiimme, eivät siis missään tapauksessa kattava
esittely niistä. Näiden lisäksi on vielä koko joukko muitakin asioita, jotka
vaikuttavat siihen, meneekö viestimme perille ja saako se aikaan niitä vasteita
vastaanottajissaan, joita me toivomme saavamme aikaan.
NLP-koulutuksissa käydään läpi huima määrä asioita ja
tekniikoita, joiden avulla voimme merkittävästi edesauttaa viestimme
aikaansaamaa vaikutusta. Vaikuttava kommunikointi on todellakin meidän kaikkien
opittavissa oleva taito, olipa roolisi sitten työpaikan esimies, opettaja,
myyjä, isä, äiti tai mitä tahansa muuta, jossa tarvitset taitoja viestisi
perille saattamisessa.
Kysymys kuuluukin lähinnä: Mitä kaikkea se mahdollistaisi
sinulle, jos saisit viestinnälläsi aikaan juuri sellaisia vasteita muissa
ihmisissä, joita haluat?
Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)