maanantai 25. elokuuta 2014

Turhista peloista on turha kärsiä

Suurin osa peloistamme on täysin turhia. Periaatteessa jokainen pelko, jota koemme, rajoittaa elämäämme ja estää meitä toteuttamasta kaikkea sitä potentiaalia, johon me oikeasti pystyisimme.

Kerronpa pari esimerkkiä omasta elämästäni.

Joskus yläasteella havaitsin potevani esiintymispelkoa. Ryhmässä esiintymisessä (lauloin mm. kuoroissa) ei ollut ongelmia, mutta yksin esiintyminen hirvitti. Tunnistin, että esiintymispelkoni rajoitti elämääni aivan liikaa ja oli jopa esteenä tulevaisuuden haaveilleni. Niinpä päätin päästä siitä eroon.

Esiintymispelostani pääsin eroon esiintymällä. Tämä tarkoitti sitä, että aina kun esimerkiksi koulussa kysyttiin vapaaehtoista esittämään jotain yleisön edessä, minä nostin käteni. Tie esiintymispelosta eroon oli pitkä ja kivinen, mutta se tuotti tulosta. Nykyään en enää pelkää esiintymistä, vaan suorastaan nautin siitä. Useita vuosia prosessissa kuitenkin meni ja helppoa sen läpivienti ei todellakaan ollut.

Toinen pelkoni, korkean paikan pelko, kuitenkin sinnitteli mukanani yli 40 vuotta. Vuosien varrella yritin siitä eroon samalla metodilla kuin esiintymispelostanikin: Kävin Eiffel-tornin korkeimmalla tasanteella, katselin maisemia Empire State Buildingin huipulta ja hyppäsin peräti benji-hypynkin.

Ei auttanut. Itse asiassa benji-hyppy vuonna 1998 oli pelottavin kokemus, mitä olen eläissäni kokenut.

Sitten tutustuin NLP:hen ja menin NLP:n peruskurssille. Syy NLP-kurssille menoon ei ollut korkean paikan pelkoni, vaan haluni hyödyntää NLP:tä ammatissani konsulttina.

The Society of NLP:n sertifioman NLP:n peruskurssin yhtenä osa-alueena on kuitenkin myös pelkojen ja fobioiden poisto. Niinpä kävimme siellä läpi Dr. Richard Bandlerin kehittämän The Fast Phobia Cure:n. Sertifioituun NLP-koulutukseen kuuluu, että opiskelijat tekevät NLP-harjoituksia ja –tekniikoita toisilleen ja niinpä minäkin otin työstettäväkseni korkean paikan pelkoni. Opiskelijatoverini, joka ohjasi harjoituksen minulle, ei oikein onnistunut tehtävässään ja ajattelin, että tämä nyt ei tainnut kyllä onnistua, enkä uskonut saaneeni harjoituksesta apua itselleni.

Muutama kuukausi NLP:n peruskurssini jälkeen menimme perheeni kanssa lomalle Marbellaan Espanjaan ja teimme siellä ollessamme pikku retken myös Gibraltarille. Gibraltarhan on Britannialle kuuluva niemenkärki, käytännössä kallio, jonka korkein kohta on 426 metrin korkeudessa.

Ajoimme vuokra-autollamme niin ylös Gibraltarinvuorta kuin pääsimme ja jatkoimme sitten jalan sen huipulle. Huipulla meitä odotti huikea näkymä yli Välimeren sekä pieni tasanne, josta sitä ihailla. Tasanteen reunalla oli n. metrin korkuinen kallioreunus ja sen toiselta puolelta sitten tuo n. 400 metrin suora pudotus mereen.

Ihailin maisemia ja koska silloin nelivuotias poikani ei oikein kyennyt näkemään niitä kallioreunuksen takaa, nostin häntäkin hieman ylemmäs, jotta myös hän voisi ihailla maisemia. Nostaessani poikaani ylemmäs vaimoni huusi takaani: ”Mitä sä oikein teet?! Ootsä hullu?!?”

Hämmästyin vaimoni reaktiota, kunnes tajusin, että hetkinen – minunhan pitäisi itse asiassa juuri nyt pelätä! Vaan en pelännyt. Sen sijaan kävi ilmi – vasta nyt – että vaimollani oli korkean paikan pelko. Olin melko lailla hämmästynyt, sillä olin olettanut, että NLP-kurssilla minulle tehty tekniikka ei ollut onnistunut. Itse asiassa kävellessämme kapeaa polkua alas takaisin autolle, huomasin, että aiemmin olisin pelännyt jo tuolla polullakin, sillä polun toisella puolella oli jyrkkä ja korkea pudotus.

Tämän jälkeen on havainnut, että kykenen nykyään nauttimaan aivan eri tavalla huikeista maisemista. Olen toki edelleenkin varovainen ollessani esim. katolla tai jyrkänteen reunalla, mutta ahdistava ja elämää rajoittava pelko on poissa.

Vaimoni kaiketi ajatteli, että nyt minä kykenen melkein mihin tahansa, sillä täyttäessäni talvella 50 vuotta, hän antoi minulle lahjakortin tandem-laskuvarjohyppyyn. Kun hän antoi lahjakortin, ensimmäinen ajatukseni ja tunteeni oli kauhistus. Näin jo mielikuvan itsestäni pelkäämässä avonaisen lentokoneenoven reunalla, korkealla maan pinnan yläpuolella.

Päätin kuitenkin, että hyppy on suoritettava. Ja koska siis olin päättänyt hypätä, voisin yhtä hyvin nauttia siitä.

Pari-kolme kertaa hyppyä ajatellessani mieleeni tuli ensin vielä pelko, mutta vaihdoin ne mielikuvat uuteen videopätkään, jossa koin vapaapudotuksen riemun ja nautin siitä täysin siemauksin. Toistin tuota uutta videota mielessäni muutamia kertoja ja pian siitä tuli automaatio aina, kun ajattelin tulossa olevaa laskuvarjohyppyäni. Itse asiassa aika perus-NLP-tekniikka. Ja se toimi.

Lentokoneen oven avautuessa kolmen kilometrin korkeudessa koin muutaman sekunnin ajan jotain pelon tapaista, mutta itse hyppy oli yksiselitteisesti nautinto! Siitä todisteena alla oleva video.

Pelot todellakin ovat turhia ja ne rajoittavat elämäämme aivan turhaan, olipa sitten kyseessä, esiintymispelko, korkean paikan pelko, lentopelko, ahtaan paikan pelko tai oikeastaan mikä tahansa muu pelko. Jos sinulla on jokin elämääsi rajoittava pelko, kuvittele miltä tuntuisi elää ilman sitä!

Päästyäni eroon esiintymispelosta, olen voinut harjoittaa unelmieni ammattia valmentajana ja kouluttajana, joka edellyttää esiintymistä erikokoisten ihmismäärien edessä.

Korkean paikan pelosta eroon pääsy puolestaan on mahdollistanut minulle elämästä nauttimisen aivan uudella, vapaammalla tavalla. Sanalla sanoen, elämä ilman turhia pelkoja on merkittävästi nautinnollisempaa.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti