Moni kuvittelee, että iän myötä ihmisen hyvinvointi alkaisi
muka vähetä. Toki ikääntyminen tuo mukanaan omia erityispiirteitään ja
haasteitaan, mutta me voimme siitä huolimatta vaikuttaa itse varsin merkittävästi
omaan hyvinvointiimme – huolimatta siitä minkä ikäisiä olemme.
Itse täytin vajaa vuosi sitten 50. Oman näkemykseni mukaan
olen nyt siis noin puolivälissä elämääni. Toiset viisikymmentä vuotta on siis
vielä edessä. Minun aikomuksenani on elää tuo jälkimmäinen puolikas vielä
paremmin ja elinvoimaisemmin kuin ensimmäinen puolikkaani.
Sen verran olen kuitenkin jo matkan varrella oppinut, että
sohvalla löhöilemällä ja kaljaa kittaamalla se ei tule onnistumaan. Omaan
hyvinvointiin on syytä panostaa – sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.
Toisaalta olen myös huomannut, että hyvinvointiin
panostaminen ei kuitenkaan vaadi mitään hurjia ponnisteluja tai jatkuvaa työtä.
Kysymys on lopun kaiken niinkin yksinkertaisesta asiasta
kuin parempien valintojen tekemisestä.
Me voimme ihan itse valita miten aikamme vietämme.
Valitsemmeko aktiviteetteja, jotka vievät meitä kohti huonompaa terveyttä vai
aktiviteetteja, jotka tuottavat meille hyvää oloa ja terveyttä? Tai hieman
perspektiiviä muuttamalla: Valitsemmeko välittömän mielihyvän vai pitkäaikaisen
hyvinvoinnin?
Usein välittömän mielihyvän valitseminen saattaa tuntua
houkuttelevalta vaihtoehdolta. Pikku kaljapöhnä tai herkkujen mässyttely
saattavat tuottaa nopeasti mielihyvää, mutta niiden tuottama mielihyvä ei kestä
kauaa ja usein niiden jälkiseurauksena on aiempaa huonompi olo.
Sohvalla löhöilyn ja kaljan kittauksen sijaan esimerkiksi
liikunnan harrastaminen ei ehkä tuota kaikille välittömästi samanlaista
mielihyvän tunnetta, mutta pidemmällä aikavälillä liikunnan valitsemisen hyödyt
tulevat esiin aina vain korostetummin.
Edessä olevaan elämään kannattaa siis varautua hieman
pidemmällä perspektiivillä – ainakin, mikäli haluaa nauttia hyvästä olosta myös
elämän jäljellä olevalla ajalla.
Fyysistä hyvinvointia voi siis parantaa varsin
yksinkertaisilla valinnoilla (esim. liikunta vaiko sohvalla löhöily?). Oma
valintani kohdistuu varsin usein tuohon liikuntaan. Tämän valinnan hyvänä
puolena on lisäksi se, että liikunnan jälkeen jää silti ihan riittävästi aikaa
myös sohvalla löhöilyynkin, jos niin haluaa.
Entäpä sitten henkinen hyvinvointi?
Vaikuttaa siltä, että valtaosa suomalaisista painaa
työelämässä n. 40 vuotta, minkä jälkeen tapahtuu kertalaakista iso muutos
eläköitymisen muodossa. Yhtäkkiä päivän aktiviteeteista katoaa kahdeksan
tuntia.
Jotkut passivoituvat eläkkeelle siirtymisen myötä, toiset
taas ryhtyvät toteuttamaan pitkään hautomia unelmiaan.
Mutta mitäpä jos emme odottaisikaan yli 60-vuotiaiksi, vaan
alkaisimme toteuttaa pieniä ja isompia haaveitamme jo aiemmin matkan varrella?
Vaikka edellä ehdotinkin, että meidän tulisi katsoa
elämäämme hieman pidemmälle valintoja tehdessämme, ehdotan myös, että meidän
tulisi nauttia elämästämme tässä ja nyt.
Tämä taas tarkoittaa usein mielemme rajoitteiden
poistamista.
Mielemme rajoitteet voivat esiintyä eri muodoissa, kuten esim.
rajoittavina pelkoina tai rajoittavina uskomuksina. Pelkäämmekö kenties tehdä
jotain, joka voisi tuoda meille uutta nautintoa elämäämme? Uskommeko ehkä, että
ei tämän ikäisenä enää voi sellaisia asioita tehdä? Tai jotain muuta vastaavaa?
Entäpä jos meillä ei olisikaan tällaisia rajoitteita? Mihin
kaikkeen oikeasti kykenisimmekään? Mitä kaikkea oikeasti haluaisimme kokeilla?
Itseäni on suurimman osan elämästäni rajoittanut korkean
paikan pelko (tästä koko jutusta kerron enemmän blogikirjoituksessani Turhista peloista on turha kärsiä),
josta pääsin muutama vuosi sitten eroon NLP-kurssilla. Päästyäni tästä
rajoittavasta pelosta, olen voinut nauttia eri asioista aivan uudella tavalla,
kuten nyt vaikka huikeista maisemista tai laskuvarjohypystä (katso alla oleva
video).
Tarkoituksenani ei nyt todellakaan ole patistaa kaikkia
ihmisiä kokeilemaan laskuvarjohyppyä. Tarkoituksenani on pikemminkin herättää sinussa
kysymys: ”Mitä sinä haluaisit tehdä tai kokeilla, jos sinua ei rajoittaisi
jokin pelko tai uskomus?”
Tästä henkisessä hyvinvoinnissa mielestäni on pitkälti
kysymys. Vapaudesta tehdä niitä asioita elämän
aikana, jotka tuovat meille mielihyvää ja onnellisuutta.
Kuolinvuoteella on enää turha surra tekemättä jääneitä asioita.
Mikä tahansa rajoittaakaan sinua tekemästä sitä, mikä lisää sinun
hyvinvointiasi tai onnellisuuttasi, on mitä suurimmalla todennäköisyydellä
jollain tapaa poistettavissa – kunhan vain ryhdyt toimeen niin kauan kuin
elämää on vielä jäljellä.
Hyvinvoinnista ja onnellisuudesta on pitkälti kyse myös
kirjassani Oma sininen meresi, joka
on monella tapaa opas oman elämän hallintaan ja siitä nauttimiseen.
Pointtini on kuitenkin tämä: fyysinen ja henkinen
hyvinvointimme on omissa käsissämme. Ne valinnat, joita teemme päivittäin,
vaikuttavat siihen, miten me voimme tänään ja tulevaisuudessa.
Miten sinä haluat voida?
Toivottavasti hyvin.
Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti