hannupirila: metaohjelmat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste metaohjelmat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kommunikointimme merkitys

Konsultti toimitusjohtajalle: ”Kenen vastuulla on, jos työntekijäsi eivät tee sitä, mitä heidän pitäisi tehdä?”
Toimitusjohtaja: ”No, se vähän riippuu…”
Konsultti: ”Ei riipu. Vastuu on sinun.”

Periaatteessa asia on näin. Tosin toimitusjohtajaa helpottaa varmaankin tieto, että hänessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Kyse on itse asiassa siitä, että asioita ei ole kommunikoitu työntekijöille oikein. Ja tämä asia voidaan muuttaa.

NLP:n (neuro-lingvistisen ohjelmoinnin) yksi perusolettamuksista on, että ”kommunikointisi merkitys on aikaansaamassasi vasteessa”. Toimitusjohtajamme tapauksessa siis voitaisiin sanoa, että mikäli hänen viestimänsä asia ei ole saanut työntekijöissä aikaan toivotunlaista käyttäytymistä ja toimintaa, hänen viestinsä ei ole tavoittanut työntekijöitä oikealla tavalla. Kommunikoinnissa ei useimmiten olekaan niin tärkeää se mitä sanoo, vaan se miten sen sanoo.

Ehkäpä suurin haasteemme kommunikaatiomme perille saamisessa on se, että viestimme vastaanottajat ovat yksilöllisiä. Toisin sanoen, viesti, jonka joku henkilö ymmärtää ja joka hän motivoi häntä toimintaan, ei saakaan jossain toisessa henkilössä aikaan samanlaista vastetta tai reaktiota.

Mistä tämä sitten johtuu?

Syitä on monia, eikä yksi sapluuna valitettavasti toimiin kaikkiin tilanteisiin. Tässä kuitenkin muutamia merkittäviä seikkoja:

Vaikuttava aistikanava

Karkeasti ottaen meidät voidaan jakaa visuaalisiin, kinesteettisiin ja auditiivisiin ihmisiin. Tosin merkille pantavaa on, että mikään aistikanavistamme ei ole niin dominoiva, etteikö muillakin aistikanavillamme olisi joskus suurtakin merkitystä. Lisäksi vaikuttava aistikanavamme voi vaihdella esim. tilanteen mukaan.

Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jotkut meistä ottavat parhaiten vastaan visuaalista viestintää ja ymmärtävät puhetta ja tekstiä, joka sisältää runsaasti visuaalisia termejä. Toiset taas käsittelevät parhaiten kinesteettistä – tuntoaistia ja tunteita – hyödyntävää viestintää. Ja jotkut kolmannet puolestaan vastaanottavat parhaiten sanallista viestintää.

Yksinkertaistettuna, joillekin ihmisille pitää näyttää (tavalla tai toisella), mitä heidän tulisi tehdä, toiset taas ymmärtävät tekemisen kautta ja joillekin asiat pitää selittää sanallisesti.

Metaohjelmat

NLP:n metaohjelmien avulla voimme kuvata ja kartoittaa ihmisten eri piirteitä, jotka vaikuttavat heidän tapaansa ajatella, käyttäytyä ja kommunikoida. Ymmärtämällä toisen henkilön metaohjelmia voimme ymmärtää häntä paremmin sekä vaikuttaa hänen ajatteluunsa käyttämällä hänen piirteeseensä sopivaa kieltä ja käyttäytymistä.

Näitä metaohjelmia on satoja, mutta tässä muutama merkittävä kommunikointimme kannalta:

Proaktiivinen/reaktiivinen. Toiset meistä motivoituvat tekemisestä ja asioihin tarttumisesta, toiset taas haluavat harkita ja miettiä ennen toimintaa tai päätöksentekoa.

Proaktiivisille ei usein tarvitse sanoa kuin ”eiköhän ryhdytä hommiin,” kun taas reaktiiviselle toimii paremmin esim. lause: ”hetken harkittuasi olet varmasti valmis toimintaan.”

Kohti/pois. On ihmisiä, joita motivoi vahvasti se, mitä he voivat saavuttaa, mitä kohti he ovat matkalla. Sitten on myös ihmisiä, joita motivoi enemmän se, mitä he voivat välttää.

Niille, jotka motivoituvat siitä, mitä he voivat saavuttaa, kannattaa luonnollisesti kertoa siitä, mikä heitä odottaa, kun he toimivat tietyllä tavalla. Niille taasen, jotka motivoituvat siitä, mitä he voivat välttää, on hyvä esitellä sama asia kertomalla, että tekemällä näin vältät näitä ja näitä ikäviä asioita.

Sisäinen/ulkoinen referenssi. Yksinkertaistettuna: toiset meistä kaipaavat runsaasti palautetta työstään ja motivoituvat aina, kun sitä saavat (ulkoinen referenssi). Toisilla taas voi olla vahva sisäinen standardisto, joka määrittelee heille, milloin he tekevät hyvää työtä ja milloin eivät (sisäinen referenssi). Viimeksi mainittuja jatkuva palautteen saaminen suorastaan ärsyttää ja laskee heidän motivaatiotaan ja suoritustasoaan.

Menetelmät/vaihtoehdot. Jotkut suorastaan rakastavat prosesseja ja ovat jopa hukassa, ellei heillä ole selkeää menetelmää, jota noudattaa alusta loppuun. Joillekin taas on suorastaan välttämätöntä, että heillä on aina vaihtoehtoisia toimintamalleja, joista valita.

Ensin mainitut ovat yleensä hyviä saattamaan asioita loppuun, jälkimmäiset puolestaan ovat pääsääntöisesti hyviä luomaan prosesseja, mutta huonoja saattamaan niitä loppuun asti. Sillä, annatko henkilölle valmiin prosessin noudatettavaksi vai vaihtoehtoisia tapoja tehdä työ, voi olla suuri merkitys siihen ryhtyykö henkilö ylipäätään toimeen.

Kokonaisuudet/yksityiskohdat. Jotkut meistä ovat hyviä hahmottamaan ja hallitsemaan kokonaisuuksia, toiset taas innostuvat pienimmistäkin yksityiskohdista.

Jos sellaiselle ihmiselle, joka hahmottaa paremmin kokonaisuuksia, lähtee heti kertomaan yksityiskohdista, hän putoaa nopeasti kärryiltä – hänen on ensin ymmärrettävä mihin kokonaisuuteen asia liittyy. Yksityiskohdistakin voidaan tämän jälkeen kertoa, mutta ne eivät välttämättä häntä erityisesti innosta. Ihmiselle, joka innostuu yksityiskohdista, voi toisaalta hyvin välittää ensin nk. ison kuvan, kunhan pian mennään kuitenkin asian yksityiskohtiin. Jos yksityiskohtiin ei mennä, tällainen ihminen voi helposti tulla levottomaksi.

Yllä esitellyt asiat ovat tiivistettyjä esimerkkejä niiden merkityksestä kommunikointiimme, eivät siis missään tapauksessa kattava esittely niistä. Näiden lisäksi on vielä koko joukko muitakin asioita, jotka vaikuttavat siihen, meneekö viestimme perille ja saako se aikaan niitä vasteita vastaanottajissaan, joita me toivomme saavamme aikaan.

NLP-koulutuksissa käydään läpi huima määrä asioita ja tekniikoita, joiden avulla voimme merkittävästi edesauttaa viestimme aikaansaamaa vaikutusta. Vaikuttava kommunikointi on todellakin meidän kaikkien opittavissa oleva taito, olipa roolisi sitten työpaikan esimies, opettaja, myyjä, isä, äiti tai mitä tahansa muuta, jossa tarvitset taitoja viestisi perille saattamisessa.

Kysymys kuuluukin lähinnä: Mitä kaikkea se mahdollistaisi sinulle, jos saisit viestinnälläsi aikaan juuri sellaisia vasteita muissa ihmisissä, joita haluat?

Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

torstai 24. marraskuuta 2011

Mikä estää meitä saavuttamasta tavoitteitamme?

”Pyrimme toiminnallamme aina johonkin tavoitteeseen. Tavoitteet tosin voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia.” - Terttu Grönfors & Trygve Roos

Kaikella, mitä me teemme on todellakin aina jokin tavoite takana. Mietipä vaikka itse: Menet treeneihin. Tämän toiminnan takana saattaa olla esimerkiksi tavoite kilpailumenestys tai kunnonkohotus. Tai kenties vain ”ajan tappaminen, kun ei ole muutakaan tekemistä”. Tavoite sekin.

Entäpä sitten vaikka vain sohvalla löhöily? Sillä nyt tuskin on mitään tarkoitusta? Aivan varmasti on. Tavoitteesi voi olla esimerkiksi rentoutuminen tai kenties tuo sama ”ajan tappaminen”. Tarkoitus voi myös olla, kuten yllä oleva lainaus toteaa, täysin tiedostamaton. Jokin tarkoitus siis kaiken tekemisemme ja toimintamme taustalta kuitenkin aina löytyy.

Jos tarkoituksesi on esimerkiksi tuo ”ajan tappaminen”, voit myös kysyä itseltäsi: kumpi yllä olevista vaihtoehdoista mahtaisi olla sinulle hyödyllisempi tapa saavuttaa tuo tavoite?

”On todistettu moneen kertaan, että mikäli sinulla ei ole tavoitteita, on todennäköistä, että et koskaan löydä mitä todella haluat.” - Shelle Rose Charvet

Tavoitteet ovat siis meille tärkeitä, sillä ne ohjaavat elämäämme. On siis myös tärkeää, että tiedät mitä haluat tavoitella ja ennen kaikkea miksi haluat tavoitella sitä, mitä tavoittelet. Tuo ”miksi” on juuri se, mikä tekee tavoitteestasi elämäsi arvoisen.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 90 – 95 %:a ihmisistä eivät tietoisesti ja järjestelmällisesti pyri saavuttamaan tavoitteitaan. Jos kerran itselleen tärkeän tavoitteen saavuttaminen tekee elämästä mielekkäämpää, niin miksi useampi meistä ei pyri tavoitteitaan saavuttamaan?

Vastaus on: rajoittavat uskomukset ja paradigmat.

Mitä ne sitten ovat?

Uskomukset ovat yksittäisen ihmisen käsityksiä todellisuudesta. Jokaisella meistä on oma uskomusjärjestelmämme, joka ohjaa ajatteluamme ja toimintaamme. Rajoittava uskomus on puolestaan sellainen uskomus todellisuudesta, joka rajoittaa ihmisen toimintaa. Tällainen rajoittava uskomus saattaa esimerkiksi olla jokin käsityksesi siitä mihin kykenet, kuten: ”minä en opi ikinä vieraita kieliä”. Useimmiten tällaisella rajoittavalla uskomuksella ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, mitä oikeasti kykenet tekemään.

Paradigmalla puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä eräänlaista oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa viitekehystä ja sen mukaista toimintatapaa. Yksinkertaistettuna: syvään juurtuneita, opittuja toimintamalleja ja -tapoja. Eräänlaisia paradigmoja ovat mm. tavat, joita toistat päivästä toiseen: miten pukeudut, miten harjaat hampaasi, miten laitat kätesi ristiin ja – suuremmassa mittakaavassa – jopa miten ansaitset elantosi. Paradigma on eräällä tavalla sinun mukavuusalueesi, tuttu ja turvallinen toimintamallisi.

Koska paradigma on siis eräänlainen syvään juurtunut tapa/käyttäytyminen, se toimii usein rajoittavan uskomuksen lailla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos et käyttäytymällä nykyisten paradigmojesi mukaisesti kykene saavuttamaan tavoitettasi tai unelmaasi, sinun tulee muuttaa paradigmojasi. Toisaalta myös paradigmojen taustalla on usein jokin uskomus, joten muuttamalla uskomuksiasi, muutat usein myös paradigmojasi.

Kuulostaako kovin teoreettiselta? Otetaanpa mielikuvallinen esimerkki kamppailulajien harjoittelusta: Oletetaan, että tavoitteenasi on mustan vyön saavuttaminen vaikka taekwondossa. Harjoittelet ehkä 1-2 kertaa viikossa ja muun vapaa-ajan vietät kenties videopelejä pelaten, herkkuja syöden ja televisiota katsoen. Jotta selviytyisit mustan vyön kokeesta, sinun tulisi kuitenkin mm. kehittää lihaskestävyyttäsi ja notkeuttasi sekä hallita vaadittavat tekniikat erinomaisesti. Sinä taasen ”vihaat mm. kuntopiiriä ja venyttelyä”, etkä halua harjoittaa niitä. Mustan vyön saavuttaminen kuitenkin edellyttää niitä. Jotta siis saavuttaisit mustan vyön, sinun on astuttava pois mukavuusalueeltasi ja muutettava syvälle juurtuneita tapojasi, paradigmojasi, ja harjoiteltava uudella tavalla.

Mistä nämä rajoittavat uskomukset ja paradigmat sitten oikein ovat tulleet?

Tämä selviää ehkä parhaiten Tri Thurman Fleetin kehittämän ja Bob Proctorin modifioiman kuvauksen perusteella:

Havainnoimme ympäristöämme aistiemme kautta, joita ovat näkö-, kuulo-, tunto-, haju- ja makuaistimme. Näiden aistiemme perusteella olemme muodostaneet - ja jatkuvasti muokkaamme – kuvaamme maailmastamme. Kokemamme todellisuus on siis se, jonka olemme aistiemme kautta muodostaneet, ja tämä kaikki on taltioituneena tiedostamattomassa mielessämme, alitajunnassamme.

Eräänlaisena suodattimena aistien ja tiedostamattoman mielen välillä toimii, Proctorin ja Fleetin mukaan, tietoinen mielemme. Tietoinen mielemme järkeilee, ajattelee ja tekee tietoisia päätelmiä kaikesta siitä informaatiosta, jota otamme jatkuvasti vastaan. Se voi näin ollen koska tahansa esimerkiksi hylätä tai hyväksyä jonkin ajatuksen tai idean.

Tiedostamaton mielemme sen sijaan ei kykene hylkäämään mitään, vaan se hyväksyy kaiken sen mitä tietoinen mielemme sille sanoo. Tästä kaikesta tiedostamaton mielemme mm. rakentaa meille meidän tunnemaailmamme.

Ollessamme pieniä lapsia, tietoinen mielemme – järkeily ja ajattelu – ei ole vielä kehittynyt ja mielemme on kuin avonainen malja, yllä oleva tikku-ukko ilman ison pallon ylempää puolikasta. Tällöin tiedostamaton mielemme yksinkertaisesti ottaa vastaan kaiken mitä sinne aistiemme kautta ”kaadetaan”. Kaikki ympärillämme olevat ihmiset pääsevät siis heittämään omat aineksensa mielemme keitokseen. Mukana tulevat siis kaikki heidän omat uskomuksensa ja paradigmansa – kaikkien hyvien ja hyödyllisten lisäksi myös kaikki heidän rajoittavat uskomuksensa ja paradigmansa. Näin tapahtuu, kunnes oma järkeilymme ja ajattelumme alkaa kehittyä ja muodostamme pikku hiljaa oman suodattimemme.

On varsin hyödyllistä ymmärtää, että suurin osa rajoittavista uskomuksistamme ja paradigmoistamme on siis muualta opittua, emmekä ole mitenkään voineet vaikuttaa niiden syntyyn ja olemassaoloon alitajunnassamme. Ja koska ne ovat siis syvään juurtuneita, niiden muuttaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Hyvä uutinen kuitenkin on, että sinä voit muuttaa niitä – olit sitten kuinka vanha hyvänsä.

Vaikka Proctorin ja Fleetin näkemys onkin monilta osin vanhentuneeseen käsitykseen perustuva, kuvaa se uskomusten ja paradigmojen syntyä varsin hyvin.

Nykytietämyksen perusteella käyttäytymiseemme liittyy monia muitakin tekijöitä, kuten arvomaailmamme sekä nk. metaohjelmat ja ankkurit. Nämä muodostavat myös, mm. aistikanavasuodattimiemme lisäksi, eräänlaisia suodattimia, joiden läpi suodatamme ulkopuolelta tulevaa informaatiota. Tämän kaiken lisäksi meillä on myös omat sisäiset prosessimme, joiden avulla käsittelemme aivoissamme olevaa tietoa. Kommunikointimme ja käyttäytymisemme muodostumista nykytietämyksen mukaan havainnollistaa kokonaisvaltaisemmin oheinen kuvio.

Uskomusten ja paradigmojen muuttaminen

Uskomusten ja paradigmojen muuttamiseen on tietääkseni kaksi pääasiallista keinoa. Perinteinen tapa on muuttaa tietoista ajattelua ja antaa tietoisen mielen muuttaa tiedostamattoman mielen maailmaa toistuvien suggestioiden avulla, joskus melko pitkänkin ajan kuluessa. Tämä keino vaatii pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä, mutta sillä on myös todistettavasti saatu aikaiseksi pysyviä tuloksia.

”Mitä me ajattelemme, sellaisiksi me tulemme” - Earl Nightingale

Toinen keino on käyttää NLP:n (Neuro-Linguistic Programming) tekniikoita, joiden avulla pystytään usein saavuttamaan muutoksia jopa muutamissa minuuteissa. Jossain näiden välimaastossa toimii lisäksi myös hypnoosi, jota käytetään paljolti osana NLP-tekniikoita. Hypnoosissa alitajuntaamme voidaan niin ikään syöttää suggestioita, mutta transsitilan ansiosta toistoja ei yleensä tarvita yhtä useita kuin edellä esitetyssä ”perinteisessä” mallissa.

Mikäli siis haluat muuttaa oman uskomuksesi, että et esimerkiksi kerta kaikkiaan kykene oppimaan vieraita kieliä, voit alkaa antamaan itsellesi toistuvia suggestioita, kuten: ”Minä opin vieraita. Minulla on kaikki ne taidot, joita vaaditaan vieraiden kielten oppimiseen. Minä osaan vieraita kieliä. Minä olen hyvä vieraissa kielissä.” Kun olet toistanut näitä suggestioita useita kertoja päivässä usean päivän ajan, huomaat jonain päivänä yksinkertaisesti hallitsevasi vieraita kieliä – edellyttäen tietysti lisäksi, että olet ainakin jonkin verran myös opiskellut näitä kieliä.

”Jos haluamme saada aikaan toisenlaisia tuloksia, meidän on muutettava ajatuksiamme, toimintaamme ja tunnetilaamme.” - Terttu Grönfors & Trygve Roos

NLP-tekniikoita varten tarvitset mitä todennäköisimmin jonkun henkilökohtaisen ohjaajan. Tekniikoita voi opetella tekemään itsekin, mutta minä ainakin olen huomannut, että vaikka itse osaankin niitä toisille ohjata, niiden tekeminen itselleen on usein huomattavasti vaikeampaa, varsinkin aluksi. Tässäkin asiassa harjoitus tosin tekee mestarin.

Tärkein viesti kuitenkin on, että sinä pystyt muuttamaan elämääsi rajoittavia uskomuksiasi ja paradigmojasi. Helppoa se ei aina välttämättä ole ja se vaatii käytännössä aina jonkinlaisia uhrauksia tai jonkinlaista panostusta, mutta toisaalta muutoksista koituva palkinto saattaa olla elämänlaatusi paraneminen aivan huikealla tavalla.