maanantai 25. elokuuta 2014
Turhista peloista on turha kärsiä
Suurin osa peloistamme on täysin turhia. Periaatteessa
jokainen pelko, jota koemme, rajoittaa elämäämme ja estää meitä toteuttamasta
kaikkea sitä potentiaalia, johon me oikeasti pystyisimme.
Kerronpa pari esimerkkiä omasta elämästäni.
Joskus yläasteella havaitsin potevani esiintymispelkoa.
Ryhmässä esiintymisessä (lauloin mm. kuoroissa) ei ollut ongelmia, mutta yksin
esiintyminen hirvitti. Tunnistin, että esiintymispelkoni rajoitti elämääni
aivan liikaa ja oli jopa esteenä tulevaisuuden haaveilleni. Niinpä päätin
päästä siitä eroon.
Esiintymispelostani pääsin eroon esiintymällä. Tämä
tarkoitti sitä, että aina kun esimerkiksi koulussa kysyttiin vapaaehtoista
esittämään jotain yleisön edessä, minä nostin käteni. Tie esiintymispelosta
eroon oli pitkä ja kivinen, mutta se tuotti tulosta. Nykyään en enää pelkää
esiintymistä, vaan suorastaan nautin siitä. Useita vuosia prosessissa kuitenkin
meni ja helppoa sen läpivienti ei todellakaan ollut.
Toinen pelkoni, korkean paikan pelko, kuitenkin sinnitteli
mukanani yli 40 vuotta. Vuosien varrella yritin siitä eroon samalla metodilla
kuin esiintymispelostanikin: Kävin Eiffel-tornin korkeimmalla tasanteella,
katselin maisemia Empire State Buildingin huipulta ja hyppäsin peräti
benji-hypynkin.
Ei auttanut. Itse asiassa benji-hyppy vuonna 1998 oli
pelottavin kokemus, mitä olen eläissäni kokenut.
Sitten tutustuin NLP:hen ja menin NLP:n peruskurssille. Syy
NLP-kurssille menoon ei ollut korkean paikan pelkoni, vaan haluni hyödyntää
NLP:tä ammatissani konsulttina.
The Society of NLP:n sertifioman NLP:n peruskurssin yhtenä
osa-alueena on kuitenkin myös pelkojen ja fobioiden poisto. Niinpä kävimme
siellä läpi Dr. Richard Bandlerin kehittämän The Fast Phobia Cure:n. Sertifioituun
NLP-koulutukseen kuuluu, että opiskelijat tekevät NLP-harjoituksia ja –tekniikoita
toisilleen ja niinpä minäkin otin työstettäväkseni korkean paikan pelkoni. Opiskelijatoverini,
joka ohjasi harjoituksen minulle, ei oikein onnistunut tehtävässään ja
ajattelin, että tämä nyt ei tainnut kyllä onnistua, enkä uskonut saaneeni
harjoituksesta apua itselleni.
Muutama kuukausi NLP:n peruskurssini jälkeen menimme perheeni
kanssa lomalle Marbellaan Espanjaan ja teimme siellä ollessamme pikku retken
myös Gibraltarille. Gibraltarhan on Britannialle kuuluva niemenkärki, käytännössä
kallio, jonka korkein kohta on 426 metrin korkeudessa.
Ajoimme vuokra-autollamme niin ylös Gibraltarinvuorta kuin
pääsimme ja jatkoimme sitten jalan sen huipulle. Huipulla meitä odotti huikea
näkymä yli Välimeren sekä pieni tasanne, josta sitä ihailla. Tasanteen reunalla
oli n. metrin korkuinen kallioreunus ja sen toiselta puolelta sitten tuo n. 400
metrin suora pudotus mereen.
Ihailin maisemia ja koska silloin nelivuotias poikani ei
oikein kyennyt näkemään niitä kallioreunuksen takaa, nostin häntäkin hieman
ylemmäs, jotta myös hän voisi ihailla maisemia. Nostaessani poikaani ylemmäs
vaimoni huusi takaani: ”Mitä sä oikein teet?! Ootsä hullu?!?”
Hämmästyin vaimoni reaktiota, kunnes tajusin, että hetkinen –
minunhan pitäisi itse asiassa juuri nyt pelätä! Vaan en pelännyt. Sen sijaan
kävi ilmi – vasta nyt – että vaimollani oli korkean paikan pelko. Olin melko
lailla hämmästynyt, sillä olin olettanut, että NLP-kurssilla minulle tehty
tekniikka ei ollut onnistunut. Itse asiassa kävellessämme kapeaa polkua alas
takaisin autolle, huomasin, että aiemmin olisin pelännyt jo tuolla polullakin,
sillä polun toisella puolella oli jyrkkä ja korkea pudotus.
Tämän jälkeen on havainnut, että kykenen nykyään nauttimaan
aivan eri tavalla huikeista maisemista. Olen toki edelleenkin varovainen
ollessani esim. katolla tai jyrkänteen reunalla, mutta ahdistava ja elämää
rajoittava pelko on poissa.
Vaimoni kaiketi ajatteli, että nyt minä kykenen melkein
mihin tahansa, sillä täyttäessäni talvella 50 vuotta, hän antoi minulle
lahjakortin tandem-laskuvarjohyppyyn. Kun hän antoi lahjakortin, ensimmäinen
ajatukseni ja tunteeni oli kauhistus. Näin jo mielikuvan itsestäni pelkäämässä
avonaisen lentokoneenoven reunalla, korkealla maan pinnan yläpuolella.
Päätin kuitenkin, että hyppy on suoritettava. Ja koska siis olin
päättänyt hypätä, voisin yhtä hyvin nauttia siitä.
Pari-kolme kertaa hyppyä ajatellessani mieleeni tuli ensin vielä
pelko, mutta vaihdoin ne mielikuvat uuteen videopätkään, jossa koin
vapaapudotuksen riemun ja nautin siitä täysin siemauksin. Toistin tuota uutta
videota mielessäni muutamia kertoja ja pian siitä tuli automaatio aina, kun
ajattelin tulossa olevaa laskuvarjohyppyäni. Itse asiassa aika
perus-NLP-tekniikka. Ja se toimi.
Lentokoneen oven avautuessa kolmen kilometrin korkeudessa
koin muutaman sekunnin ajan jotain pelon tapaista, mutta itse hyppy oli
yksiselitteisesti nautinto! Siitä todisteena alla oleva video.
Pelot todellakin ovat turhia ja ne rajoittavat elämäämme aivan
turhaan, olipa sitten kyseessä, esiintymispelko, korkean paikan pelko, lentopelko, ahtaan paikan pelko tai oikeastaan mikä tahansa muu pelko. Jos sinulla on jokin elämääsi rajoittava pelko, kuvittele miltä tuntuisi elää ilman sitä!
Päästyäni eroon esiintymispelosta, olen voinut harjoittaa unelmieni
ammattia valmentajana ja kouluttajana, joka edellyttää esiintymistä erikokoisten
ihmismäärien edessä.
Korkean paikan pelosta eroon pääsy puolestaan on
mahdollistanut minulle elämästä nauttimisen aivan uudella, vapaammalla tavalla.
Sanalla sanoen, elämä ilman turhia pelkoja on merkittävästi nautinnollisempaa.
perjantai 15. elokuuta 2014
Toimiiko aarrekartta-menetelmä unelmien toteuttamisessa?
Aarrekartta voi olla hyvä väline ihmisille, joilla on
vaikeuksia määritellä mitä he oikein haluavat – mikä puolestaan on yllättävän
yleistä.
Minullekin tulee henkilökohtaiseen valmennukseen paljon
asiakkaita, joiden kanssa on aivan ensimmäiseksi täsmennettävä se, mitä he
haluavat; mikä on se lopputulos, mitä he valmennukselta odottavat. Moni osaa
nimittäin kertoa, mitä he eivät halua
tai mistä he haluavat eroon – kuten esim.
”haluan eroon lentopelosta,” ”en halua olla masentunut” tai ”en halua jännittää
kilpailutilanteessa.”
Tällainen tahtotila ei kuitenkaan anna aivoillemme vielä
viestiä siitä, mitä me haluamme. Niinpä tavoitteet onkin syytä määritellä oikein heti alkuun. Tässä tehtävässä myös aarrekartta voi olla varsin hyvä
työväline.
Aarrekartta on kuitenkin mielestäni vasta osa unelmien
toteuttamista, eikä se näin ollen sellaisenaan ole se autuaaksi tekevä tekijä.
Unelmien ja niiden toteutumisen välissä on nimittäin ainakin
kaksi merkittävää tekijää: uskomukset sekä toiminta.
Niin monesti olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jo
vuosikausia halunneet jotain asiaa. He ovat tehneet aarrekarttoja ja muita
tavoitteidenasettamisharjoituksia, mutta eivät silti ole lähestyneet
tavoitteitaan käytännössä lainkaan. Hyvin usein jarruna ovat tällöin toimineet
heidän uskomuksensa.
Uskomukset ovat pitkälti tiedostamattomassa mielessämme ”työskenteleviä”
tekijöitä, jotka mm. määrittelevät meille sen, mitä me uskomme itsestämme ja
muista, sekä mitä me pidämme ylipäätään mahdollisena. Hyvin usein meillä on tiedostamattomia
rajoittavia uskomuksia, jotka estävät meitä liikkumasta niitä asioita kohti, joita
tietoinen mielemme haluaa.
Onneksi nämä rajoittavat uskomukset ovat kuitenkin tunnistettavissa
ja muutettavissa esim. henkilökohtaisella NLP-valmennuksella tai NLP-kurssilla.
Toinen tekijä tavoitteiden saavuttamiseksi – ja lopun kaiken
juuri se määräävä tekijä – on toiminta.
Me voimme unelmoida ja asettaa tavoitteita vaikka koko
elämämme läpi, mutta jos emme ikinä tee
mitään niiden toteutumiseksi, unelmat jäävät mitä todennäköisimmin
toteutumatta.
Minulle tuli tässä jokin aika sitten henkilökohtaiseen
valmennukseen coaching-asiakas, joka kertoi, että hänellä oli ollut n. 1,5
vuotta apunaan life coach, jonka kanssa hän oli tehnyt mm. aarrekartan. Hänellä
oli varsin kirkkaat unelmat ja tavoitteet mielessään, mutta hän oli hieman
turhautunut siitä, että hän ei ollut noiden 1,5 vuoden aikana juurikaan edennyt
kohti tavoitteitaan.
Mielestäni coachaus ei saa jäädä tuolle tasolle. Toki life
coachille on hyvä, kun asiakas etenee hitaasti, sillä se tarkoittaa
pitkäaikaista asiakassuhdetta ja tasaista tulovirtaa. Valmentajan tehtävänä
tulisi mielestäni kuitenkin sen sijaan olla asiakkaan auttaminen mahdollisimman
tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tiedän, että toiminta ja tehokkuus
eivät kuulu monenkaan elämänlaatua painottavan life coachin sanavalikoimiin,
mutta unelman saavuttaminen edellyttää aina jonkinlaista toimintaa.
Kaikki tulokset syntyvät toiminnan kautta. Tärkeintä mielestäni
asiassa on myös se, että asiakas nauttii siitä toiminnasta ja matkastaan kohti unelmaansa. Toiminta ja tehokkuus eivät siis ole elämänlaatua rajoittavia
tekijöitä, vaan sitä tukevia.
Ja unelmia meillä tulisi aina olla.
Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)