maanantai 25. elokuuta 2014

Turhista peloista on turha kärsiä

Suurin osa peloistamme on täysin turhia. Periaatteessa jokainen pelko, jota koemme, rajoittaa elämäämme ja estää meitä toteuttamasta kaikkea sitä potentiaalia, johon me oikeasti pystyisimme.

Kerronpa pari esimerkkiä omasta elämästäni.

Joskus yläasteella havaitsin potevani esiintymispelkoa. Ryhmässä esiintymisessä (lauloin mm. kuoroissa) ei ollut ongelmia, mutta yksin esiintyminen hirvitti. Tunnistin, että esiintymispelkoni rajoitti elämääni aivan liikaa ja oli jopa esteenä tulevaisuuden haaveilleni. Niinpä päätin päästä siitä eroon.

Esiintymispelostani pääsin eroon esiintymällä. Tämä tarkoitti sitä, että aina kun esimerkiksi koulussa kysyttiin vapaaehtoista esittämään jotain yleisön edessä, minä nostin käteni. Tie esiintymispelosta eroon oli pitkä ja kivinen, mutta se tuotti tulosta. Nykyään en enää pelkää esiintymistä, vaan suorastaan nautin siitä. Useita vuosia prosessissa kuitenkin meni ja helppoa sen läpivienti ei todellakaan ollut.

Toinen pelkoni, korkean paikan pelko, kuitenkin sinnitteli mukanani yli 40 vuotta. Vuosien varrella yritin siitä eroon samalla metodilla kuin esiintymispelostanikin: Kävin Eiffel-tornin korkeimmalla tasanteella, katselin maisemia Empire State Buildingin huipulta ja hyppäsin peräti benji-hypynkin.

Ei auttanut. Itse asiassa benji-hyppy vuonna 1998 oli pelottavin kokemus, mitä olen eläissäni kokenut.

Sitten tutustuin NLP:hen ja menin NLP:n peruskurssille. Syy NLP-kurssille menoon ei ollut korkean paikan pelkoni, vaan haluni hyödyntää NLP:tä ammatissani konsulttina.

The Society of NLP:n sertifioman NLP:n peruskurssin yhtenä osa-alueena on kuitenkin myös pelkojen ja fobioiden poisto. Niinpä kävimme siellä läpi Dr. Richard Bandlerin kehittämän The Fast Phobia Cure:n. Sertifioituun NLP-koulutukseen kuuluu, että opiskelijat tekevät NLP-harjoituksia ja –tekniikoita toisilleen ja niinpä minäkin otin työstettäväkseni korkean paikan pelkoni. Opiskelijatoverini, joka ohjasi harjoituksen minulle, ei oikein onnistunut tehtävässään ja ajattelin, että tämä nyt ei tainnut kyllä onnistua, enkä uskonut saaneeni harjoituksesta apua itselleni.

Muutama kuukausi NLP:n peruskurssini jälkeen menimme perheeni kanssa lomalle Marbellaan Espanjaan ja teimme siellä ollessamme pikku retken myös Gibraltarille. Gibraltarhan on Britannialle kuuluva niemenkärki, käytännössä kallio, jonka korkein kohta on 426 metrin korkeudessa.

Ajoimme vuokra-autollamme niin ylös Gibraltarinvuorta kuin pääsimme ja jatkoimme sitten jalan sen huipulle. Huipulla meitä odotti huikea näkymä yli Välimeren sekä pieni tasanne, josta sitä ihailla. Tasanteen reunalla oli n. metrin korkuinen kallioreunus ja sen toiselta puolelta sitten tuo n. 400 metrin suora pudotus mereen.

Ihailin maisemia ja koska silloin nelivuotias poikani ei oikein kyennyt näkemään niitä kallioreunuksen takaa, nostin häntäkin hieman ylemmäs, jotta myös hän voisi ihailla maisemia. Nostaessani poikaani ylemmäs vaimoni huusi takaani: ”Mitä sä oikein teet?! Ootsä hullu?!?”

Hämmästyin vaimoni reaktiota, kunnes tajusin, että hetkinen – minunhan pitäisi itse asiassa juuri nyt pelätä! Vaan en pelännyt. Sen sijaan kävi ilmi – vasta nyt – että vaimollani oli korkean paikan pelko. Olin melko lailla hämmästynyt, sillä olin olettanut, että NLP-kurssilla minulle tehty tekniikka ei ollut onnistunut. Itse asiassa kävellessämme kapeaa polkua alas takaisin autolle, huomasin, että aiemmin olisin pelännyt jo tuolla polullakin, sillä polun toisella puolella oli jyrkkä ja korkea pudotus.

Tämän jälkeen on havainnut, että kykenen nykyään nauttimaan aivan eri tavalla huikeista maisemista. Olen toki edelleenkin varovainen ollessani esim. katolla tai jyrkänteen reunalla, mutta ahdistava ja elämää rajoittava pelko on poissa.

Vaimoni kaiketi ajatteli, että nyt minä kykenen melkein mihin tahansa, sillä täyttäessäni talvella 50 vuotta, hän antoi minulle lahjakortin tandem-laskuvarjohyppyyn. Kun hän antoi lahjakortin, ensimmäinen ajatukseni ja tunteeni oli kauhistus. Näin jo mielikuvan itsestäni pelkäämässä avonaisen lentokoneenoven reunalla, korkealla maan pinnan yläpuolella.

Päätin kuitenkin, että hyppy on suoritettava. Ja koska siis olin päättänyt hypätä, voisin yhtä hyvin nauttia siitä.

Pari-kolme kertaa hyppyä ajatellessani mieleeni tuli ensin vielä pelko, mutta vaihdoin ne mielikuvat uuteen videopätkään, jossa koin vapaapudotuksen riemun ja nautin siitä täysin siemauksin. Toistin tuota uutta videota mielessäni muutamia kertoja ja pian siitä tuli automaatio aina, kun ajattelin tulossa olevaa laskuvarjohyppyäni. Itse asiassa aika perus-NLP-tekniikka. Ja se toimi.

Lentokoneen oven avautuessa kolmen kilometrin korkeudessa koin muutaman sekunnin ajan jotain pelon tapaista, mutta itse hyppy oli yksiselitteisesti nautinto! Siitä todisteena alla oleva video.

Pelot todellakin ovat turhia ja ne rajoittavat elämäämme aivan turhaan, olipa sitten kyseessä, esiintymispelko, korkean paikan pelko, lentopelko, ahtaan paikan pelko tai oikeastaan mikä tahansa muu pelko. Jos sinulla on jokin elämääsi rajoittava pelko, kuvittele miltä tuntuisi elää ilman sitä!

Päästyäni eroon esiintymispelosta, olen voinut harjoittaa unelmieni ammattia valmentajana ja kouluttajana, joka edellyttää esiintymistä erikokoisten ihmismäärien edessä.

Korkean paikan pelosta eroon pääsy puolestaan on mahdollistanut minulle elämästä nauttimisen aivan uudella, vapaammalla tavalla. Sanalla sanoen, elämä ilman turhia pelkoja on merkittävästi nautinnollisempaa.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,

perjantai 15. elokuuta 2014

Toimiiko aarrekartta-menetelmä unelmien toteuttamisessa?

Aarrekartta voi olla hyvä väline ihmisille, joilla on vaikeuksia määritellä mitä he oikein haluavat – mikä puolestaan on yllättävän yleistä.

Minullekin tulee henkilökohtaiseen valmennukseen paljon asiakkaita, joiden kanssa on aivan ensimmäiseksi täsmennettävä se, mitä he haluavat; mikä on se lopputulos, mitä he valmennukselta odottavat. Moni osaa nimittäin kertoa, mitä he eivät halua tai mistä he haluavat eroon – kuten esim. ”haluan eroon lentopelosta,” ”en halua olla masentunut” tai ”en halua jännittää kilpailutilanteessa.”

Tällainen tahtotila ei kuitenkaan anna aivoillemme vielä viestiä siitä, mitä me haluamme. Niinpä tavoitteet onkin syytä määritellä oikein heti alkuun. Tässä tehtävässä myös aarrekartta voi olla varsin hyvä työväline.

Aarrekartta on kuitenkin mielestäni vasta osa unelmien toteuttamista, eikä se näin ollen sellaisenaan ole se autuaaksi tekevä tekijä.
Unelmien ja niiden toteutumisen välissä on nimittäin ainakin kaksi merkittävää tekijää: uskomukset sekä toiminta.

Niin monesti olen tavannut ihmisiä, jotka ovat jo vuosikausia halunneet jotain asiaa. He ovat tehneet aarrekarttoja ja muita tavoitteidenasettamisharjoituksia, mutta eivät silti ole lähestyneet tavoitteitaan käytännössä lainkaan. Hyvin usein jarruna ovat tällöin toimineet heidän uskomuksensa.

Uskomukset ovat pitkälti tiedostamattomassa mielessämme ”työskenteleviä” tekijöitä, jotka mm. määrittelevät meille sen, mitä me uskomme itsestämme ja muista, sekä mitä me pidämme ylipäätään mahdollisena. Hyvin usein meillä on tiedostamattomia rajoittavia uskomuksia, jotka estävät meitä liikkumasta niitä asioita kohti, joita tietoinen mielemme haluaa.

Onneksi nämä rajoittavat uskomukset ovat kuitenkin tunnistettavissa ja muutettavissa esim. henkilökohtaisella NLP-valmennuksella tai NLP-kurssilla.

Toinen tekijä tavoitteiden saavuttamiseksi – ja lopun kaiken juuri se määräävä tekijä – on toiminta.

Me voimme unelmoida ja asettaa tavoitteita vaikka koko elämämme läpi, mutta jos emme ikinä tee mitään niiden toteutumiseksi, unelmat jäävät mitä todennäköisimmin toteutumatta.

Minulle tuli tässä jokin aika sitten henkilökohtaiseen valmennukseen coaching-asiakas, joka kertoi, että hänellä oli ollut n. 1,5 vuotta apunaan life coach, jonka kanssa hän oli tehnyt mm. aarrekartan. Hänellä oli varsin kirkkaat unelmat ja tavoitteet mielessään, mutta hän oli hieman turhautunut siitä, että hän ei ollut noiden 1,5 vuoden aikana juurikaan edennyt kohti tavoitteitaan.

Mielestäni coachaus ei saa jäädä tuolle tasolle. Toki life coachille on hyvä, kun asiakas etenee hitaasti, sillä se tarkoittaa pitkäaikaista asiakassuhdetta ja tasaista tulovirtaa. Valmentajan tehtävänä tulisi mielestäni kuitenkin sen sijaan olla asiakkaan auttaminen mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Tiedän, että toiminta ja tehokkuus eivät kuulu monenkaan elämänlaatua painottavan life coachin sanavalikoimiin, mutta unelman saavuttaminen edellyttää aina jonkinlaista toimintaa.

Kaikki tulokset syntyvät toiminnan kautta. Tärkeintä mielestäni asiassa on myös se, että asiakas nauttii siitä toiminnasta ja matkastaan kohti unelmaansa. Toiminta ja tehokkuus eivät siis ole elämänlaatua rajoittavia tekijöitä, vaan sitä tukevia.

Ja unelmia meillä tulisi aina olla.


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , ,

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Mitä Brasilialle oikein tapahtui?

Eilinen jalkapallon MM-välieräottelu Brasilia – Saksa löi varmasti ällikällä kaikki hiemankin jalkapalloa seuraavat ihmiset ympäri maailman.

5 – 0 Saksalle ensimmäisen puoliajan jälkeen. Lopputulos 7 – 1 Saksalle.

Mitä ihmettä oikein tapahtui?

Syitä voidaan varmasti hakea kahden Brasilian avainpelaajan poissaolosta. Hyökkäyksen dynamo Neymar loukkaantuneena ja puolustuksen johtohahmo Thiago Silva pelikiellossa.

Näillä oli aivan varmasti osuutensa Brasilian sekasortoiseen esitykseen, mutta ei ehkä siinä mielessä kuin mitä moni ajattelee. Brasiliassa on varmasti muitakin erinomaisia hyökkääjiä kuin Neymar, jotka osaavat tehdä maaleja, kuljettaa palloa ja antaa oivaltavia syöttöjä. Samoin Brasiliassa on aivan varmasti muitakin erinomaisia toppareita kuin Thiago Silva, jotka osaavat sijoittua oikein, hallitsevat pääpelaamisen sekä avaavat syötöt.

Ensimmäisenä katseen voi luonnollisesti kääntää valmentaja Luiz Felipe Scolariin. Hän oli vastuussa joukkueen taktiikasta ja peluutuksesta. Hän peluutti avainpelaajiaan ja antoi heille kenties liian suuren vastuun koko joukkueen suorituksesta. Nyt kun molemmat olivat poissa pelistä, vastuunkantajia ei enää löytynytkään.

Kun taas vertaa Brasiliaa Saksaan, voidaan todeta, että Saksalla ei ole kellään yhtä suurta roolia joukkueessa kuin mitä Neymarilla ja Thiago Silvalla oli Brasilian joukkueessa – paitsi ehkä maalivahti Manuel Neuerilla. Saksa on enemmän joukkue, Brasilia yhdistelmä yksilöitä.

Kaikki tuo yllä mainittu löytyy varmaan kuitenkin monen muunkin ottelua analysoivasta kirjoituksesta. Se, mikä minua kuitenkin urheilun henkisen valmennuksen näkövinkkelistä hämmästytti, ja huolestutti, oli brasilialaisten käytös ennen ottelun alkuvihellystä: Brasilian joukkue levitti eteensä Neymarin pelipaidan. Kyseinen ele nosti Neymarin arvon poissaolevana pelaajana erittäin korkealle pelaajien mielissä. Se oli osoitus siitä, että pelaajilla oli vahva huomio siinä, mitä heiltä puuttui.

Joukkue, joka haluaa voittaa ottelun, keskittää huomionsa siihen, mitä heillä on ja mitä kaikkea he voivat hyödyntää. Jos avainpelaaja on poissa, heidän tulee kylmästi unohtaa hänet ja keskittyä siihen, miten he voivat ottelun voittaa käytettävissään olevilla resursseilla.

Kiteytettynä: Brasilia lähti otteluun niin, että heillä oli jo valmiiksi ajatukset siinä, mitä he ovat jo menettäneet (= avainpelaajansa). Vaikka tämän jälkeen kuinka yrittäisi keskittyä otteluun, tiedostaman mieli on jo ottanut vahvan kiinnityksen tappioon.

Joidenkin lehtitietojen mukaan Brasilia oli käyttänyt pudotuspelien aikana psykologin apua. Eikö kyseinen psykologi todellakaan kyennyt tarttumaan tähän menetyksen mielialaan ja muuttamaan sitä? Tulee mieleeni tapaus Suomen lumilautailijoiden valmistautumisesta Naganon olympialaisiin…
Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Minkälaista videota katselet?

Minulta kysytään usein: ”Jos kerran kaiken toimintamme ja tekemisemme taustalla on aina jokin tavoite ja tarkoitus, miksi sitten niin monet ihmiset tekevät asioita, jotka eivät palvele heitä ja heidän tavoitteitaan ja arvojaan?”

 Tähän on oikeastaan, luokittelutavoista riippuen, neljä pääasiallista syytä: rajoittavat uskomukset, arvohierarkiset seikat, pelot sekä välittömän nautinnon halu. Koska olen olen kirjoittanut jo aiemmin enemmänkin uskomuksista ja arvoista, niin muutama sananen kahdesta jälkimmäisestä lienee paikallaan.
Pelot kahlitsevat ihmisiä monin eri tavoin. Monet ihmiset tekevät työtä, josta eivät pidä, jotkut jopa sellaista, jota suorastaan vihaavat. Miksi? Miksi he eivät sanoudu irti työstään? Taustalla on hyvin usein pelko. Pelko uuden työpaikan löytämisestä, pelko toimeentulon suhteen, pelko statusarvon menettämisestä, pelko muiden mielipiteistä, pelko yksinäisyydestä, pelko tulevaisuudesta, pelko ties mistä.
“Hengissä säilymisen halu ei ole ihmisen voimakkain vietti. Voimakkain vietti ihmisissä on tehdä sitä, mikä on tuttua.” - Virginia Satir
Me teemme mieluummin sitä, mikä on meille tuttua. Me siis elämme mieluummin meille tutussa kärsimyksessä kuin otamme rohkean askeleen kohti jotain sellaista, joka toisi meille hyvää oloa. Kun pysymme kärsimyksessä, tiedämme ainakin mikä meitä odottaa. Irtisanoutuminen vihaamastamme työstä tai ihmissuhteesta pelottaa meitä, vaikka tiedämme sen todennäköisesti johtavan johonkin parempaan.
Pelot kahlitsevat meitä. Ne estävät meitä näkemästä niitä vaihtoehtoja, joita meillä todellisuudessa on edessämme. Monet peloistamme perustuvat myös uskomuksiimme ja niitä sekä niiden muuttamista käsittelen tarkemmin uudessa kirjassani nimeltään Oma sininen meresi.
Monet meistä myös valitsevat välittömän pienen nautinnon myöhemmin tulossa olevan suuremman nautinnon sijaan. Tämä taas johtuu pitkälti siitä, että emme katso edessämme olevaa videota elämästämme riittävän pitkälle. Monet meistä näkevät mielessään esim. sohvalla löhöilyn, herkkujen syömisen tai baarissa hengailun tuoman välittömän mielihyvän ja valitsevat sen, ennen kuin katsovat videotaan pidemmälle. Jos me katsoisimme mielikuvavideotamme hieman pidemmälle, näkisimme itsemme tyytymättöminä siihen, että emme ole saaneet aikaiseksi itsellemme arvokkaita asioita, näkisimme baari-iltaa seuraavan krapulan tai näkisimme itsemme lihovan ja voivan huonosti.
Tämä videon katselu pätee myös pelkoihimme. Kuten olen esittänyt mm. kirjoituksessani Eroon huonoista tunteista, me voimme valita sen, mihin me kiinnitämme huomiomme. Näemmekö mielikuvavideossamme itsemme työttömänä, rahattomana ja ystävämme menettäneenä, vai näemmekö itsemme uudessa, innostavassa työpaikassa tai uudessa lämpimässä ihmissuhteessa? Kyse on meidän omista ajatuksistamme, meidän omista mielikuvistamme ja meidän omasta sisäisestä keskustelustamme. Me voimme itse valita millaisia mielikuvia me katsomme ja mitä me sanomme itsellemme päämme sisällä.
Valitse siis millaisia elokuvia katselet mielessäsi ja katsele niitä riittävän pitkään, jotta näet myös valintojesi seuraukset!

(Kirjoitus on osa Hannu Pirilän uuden Oma sininen meresi -kirjan neljännestä luvusta, blogikirjoituksen muotoon muokattuna)


Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Enemmän Flow:ta!

Runsas viikko sitten olimme Flow Mentaalivalmennuksen porukalla Work goes happy –työhyvinvointitapahtumassa esittelemässä palveluitamme. Lisäksi pidimme Aleksi Litovaaran kanssa lyhyen esityksen aiheesta Burnout, boreout ja flow.

Olen aiemmin raapaissut aihetta jo blogikirjoituksessani – kas kummaa – Burnout, boreout ja flow, joten mennäänpä tällä kertaa aiheeseen hieman syvemmälle ja tutkitaan nimenomaan sitä, miten flow-tilaan pääsyä voi edesauttaa.

Vaatimukset vs. resurssit

Kaiken pohjana on aiemmassa kirjoituksessanikin esittelemäni, Chicagon yliopiston psykologian laitoksen johtajana toimineen Mihály Csíkszentmihályin esittelemä malli flow-tilan perusedellytyksestä: työtehtävien vaatimusten oikeasta suhteesta työntekijän hallussa oleviin resursseihin nähden (ja nämähän pätevät käytännössä missä kontekstissa tahansa: niin työnteossa, urheilussa kuin vaikka astioiden tiskaamisessakin).

Avataanpa tätä hieman lisää.

Mikäli työn vaatimukset ovat liian korkeat suhteessa työn suorittajan resursseihin – kuten osaaminen, koulutus, kokemus, käytettävissä oleva aika – työn suorittaja alkaa kokea stressiä. Mikäli tilanne jatkuu pitkään ja mikäli se jopa pahenee, tuloksena saattaa olla burnout – täydellinen loppuun palaminen.

Mikäli taas työn vaatimukset ovat kovin alhaiset suhteessa työn suorittajan käytössä oleviin resursseihin, työn suorittajaa uhkaa tylsistyminen ja pahimmassa tapauksessa lopulta boreout – täydellinen tylsistyminen.

Sen sijaan, mikäli työn vaatimukset ovat oikeassa suhteessa työn suorittajan käytettävissä oleviin resursseihin, syntyy yksi tärkeimmistä – tai itse asiassa kaikkein tärkein – edellytyksistä flow-tilaan pääsemiselle.

Pitäessäni taannoin yhtä ryhmävalmennusta, esittelin valmennuksen yhteydessä myös kyseisen kaavion. Eräs osallistujista katsoi kaaviota ja kuunteli kun esittelin sen. Tämän jälkeen hän totesi: ”minä olen kokenut molemmat, sekä burnoutin että boreoutin.” Kyseinen henkilö oli toiminut eräässä yrityksessä stressaavissa markkinoinnin tehtävissä kunnes oli ajautunut burnoutiin. Tästä toivuttuaan työnantaja oli empaattisesti tullut vastaan ja tarjonnut hänelle helpompia töitä puhelinvaihteessa. Tässä työssä ei taas ollut käytännössä lainkaan haastetta, joten lopputuloksena oli puolestaan boreout.

Haaste ihmisten johtamisessa, sekä myös itsensä johtamisessa, on kyky löytää se oikea balanssi työn vaatimusten ja käytössä olevien resurssien suhteen. Haastetta lisää se, että niiden balanssi ei ole stabiili: Töitä tehdessään ihmisen kokemus ja osaaminen kasvaa. Tällöin siis myös työn vaatimustason tulisi kasvaa samaa tahtia. Sama koskee koulutuksia jakursseja. Kun ihminen kouluttautuu lisää, tulisi hänen saada vastaavasti lisää haastavuutta työhönsä, oikeassa suhteessa tietenkin.

Vaikka työn vaatimusten oikea suhde käytössä oleviin resursseihin nähden onkin Csíkszentmihályin mukaan se tärkein tekijä flow-tilan saavuttamiseksi, se ei kuitenkaan vielä takaa flow-tilaan pääsyä. Tarkastellaanpa seuraavaksi hieman muita flow-tilaan vaikuttavia tekijöitä.

Työn tavoitteet

Työn tavoitteiden tulisi täyttää hyvin määriteltyjen tavoitteiden viisi perusperiaatetta:
  1. Tavoitteet on ilmaistu positiivisessa muodossa
  2. Ne ovat mahdollisimman hyvin henkilön itsensä alkuun panemia ja ylläpitämiä
  3. Ne ovat yksityiskohtaisesti aistittavissa olevia
  4. Ne ovat ekologisia
  5. Ne ovat testattavissa olevia
Kun tavoitteet ovat selkeät ja hyvin määritellyt, ne antavat työn tekijälle selkeän suunnan hänen toiminnalleen, edesauttaen näin flow-tilaan pääsyä.

Motivaatio ja arvot

Tehtävän työn tulee olla tekijälleen motivoivaa. Motivaatio taas tulee siitä, että henkilö kokee tekevänsä työtä, joka on jollain tavoin, joko suoraan tai välillisesti, itselleen tärkeää. Se, mikä meille on tärkeää, puolestaan kuvastaa suoraan meidän omaa arvomaailmaamme.

On melko lailla selvää, että mikäli koemme työmme itsessään tärkeänä, se motivoi meitä. Mutta entä se välillisesti tärkeä työ? Avataanpa asiaa esimerkin kautta:

Minulla on kanadalainen serkku – perheetön ja selvästi varsin tyytyväinen elämäänsä, kohta 60-vuotias mies. Hänen elämänsä menee niin, että hän tekee kesäisin n. 3-4 kuukautta hullun lailla rankkaa työtä Alaskan ja Kanadan öljykentillä, tienaten ilmeisesti siitä ihan kohtuullisen korvauksen. Loput 8-9 kuukautta vuodesta hän viettää sitten ympäri maailmaa matkustellen.

Hänelle työn tekeminen mahdollistaa sen ulkopuolella elämästä täysillä nauttimisen. Vaikka en olekaan häntä käynyt öljykentillä työn touhussa katsomassa, hänen kertomustensa perusteella hän tekee työtään hyvin motivoituneena tietäen, että pian hän taas pääsee elämään juuri niin vapaasti kuin hän haluaa.

Uskomukset

Uskomukset ohjaavat ylipäätään hyvin vahvasti elämäämme. Flow-tilan saavuttamisen suhteen on luonnollisesti selvää, että mikäli emme usko suoriutuvamme työstämme, koemme sen helposti stressaavaksi. Tämä myös siitä huolimatta, että meillä oikeasti olisi kaikki edellytykset – osaaminen, kokemus, koulutus jne. – sen suorittamiseksi. Jos siitä huolimatta emme usko kykenevämme suoriutumaan tehtävästä, on käsissämme helposti raskas taakka. Uskomuksilla kun ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Mahdollisuus keskittyä ja elää hetkessä

Jos työntekoamme häiritään jatkuvasti, voi flow:n kokeminen olla usein hyvin vaikeaa. Toisaalta ihmisellä on kyky keskittyä kovankin hälinän keskellä. Katso nyt vaikka huippu-urheilijoita suurissa urheilutapahtumissa, joissa kymmenet tuhannet ihmiset huutavat samanaikaisesti katsomossa.

Kaikilta se ei kuitenkaan onnistu yhtä helposti. Keskittymiskykyä ja hetkessä elämistä voi kuitenkin kehittää mm. meditoinnin tai mindfulnessin avulla.

Välitön palkitsevuus

Välitön palkitsevuus voi olla flow-tilaan pääsemisen kannalta yksi olennaisimpia tekijöitä. Kaiken tasoiset urheilijat pääsevät helpostikin flow-tilaan lajeissa, joissa he voivat kokea jatkuvasti pieniä onnistumisia urheilusuorituksen sisällä. Tällaisia ovat esim. monet palloilulajit, joissa pelaajat voivat lähes jatkuvalla syötöllä kokea onnistumisia mm. onnistuneiden heittojen, lyöntien, syöttöjen, laukausten ym. muodossa.

Välittömän palkitsevuuden tahdin ei kuitenkaan tarvitse olla läheskään niin nopeaa kuin mainitsemissani palloilulajeissa. Usein palkitsevuus esim. työpäivän päätteeksi voi olla aivan riittävä tekijä auttamaan flow-tilaan pääsyssä. Itse koen usein flow-tilan mm. kirjaa kirjoittaessani ja kokiessani, että synnytän tietokoneeni ruudulle hyvää tekstiä.

Oma kontrolli

Flow-tilan kannalta on myös usein tärkeää, että työn tekijä kokee itse vastaavansa työnsä tuloksesta. Jos työn tulos on liiaksi riippuvainen muiden, ulkopuolisten, panoksesta, saattaa flow-tila jäädä haaveeksi.

Edellä mainitsemissani palloilulaji-esimerkeissäni on usein joukkueessa myös muita pelaajia, joiden panos esim. ottelun lopputuloksen suhteen voi olla todella merkittävä. Näin on esimerkiksi jalkapallossa, missä omassa joukkueessakin on pelaajan itsensä lisäksi kymmenen muuta pelaajaa. Tällöin pelaajan omalla fokuksella on suuri merkitys. Keskittyykö hän enemmän siihen, mihin voi parhaiten vaikuttaa, eli omaan suoritukseensa, vai onko hänen huomionsa liikaa tekijöissä, jotka eivät ole täysin hänen hallinnassaan, kuten esim. joukkuetovereiden edesottamukset, vastustajien toimet kentällä, erotuomareiden päätökset tai peräti yleisön osallistuminen? Keskittymällä siihen, mikä on omassa kontrollissa, flow-tilaan pääsykin helpottuu.

Csíkszentmihályi on esitellyt koko joukon flow-tilaan vaikuttavia tekijöitä. Hänen mukaansa flow:lle voi kyllä ikään kuin luoda parhaat mahdolliset olosuhteet ja täten edesauttaa siihen pääsyä, mutta flow-tilaan pääsylle ei hänen mukaansa ole oikotietä.

Tanskalainen psykologi ja NLP Master Trainer Anders Piper on kuitenkin osoittanut, että näin ei onneksi ole. NLP:n avulla me voimme auttaa ihmisiä hyvinkin monella tapaa pääsemään helpommin, useammin ja nopeammin flow-tilaan. Itse asiassa, NLP-valmennuksen avulla me voimme auttaa ihmisiä usein kaikilla yllä mainituilla osa-alueilla, auttaen heitä näin kokemaan enemmän nautintoa työssään ja tarjoamalla heille myös oikotien flow-tilaan.

Tuottaako NLP-valmennus flow-tilan automaationa? Valitettavasti ei. Flow on aina kuitenkin monen tekijän summa ja aina kaikki ei natsaa niin kuin pitäisi. Mutta flow-tilaan pääsyn todennäköisyyttä voidaan kuitenkin merkittävästi parantaa NLP:n avulla.

Tilaa myös Hannu Pirilän ilmainen uutiskirje ja saat aika ajoin tietoa ja vinkkejä valmennusten, koulutusten, hekilökohtaisen kehittymisen sekä NLP:n maailmasta. Me emme tule tukkimaan sähköpostilaatikkoasi jatkuvilla viesteillä, vaan lähetämme viestejä ainoastaan silloin tällöin, kun mielenkiintoista tiedotettavaa ilmenee.

Kirjoita alla olevan lomakkeen ylimpään kenttään sähköpostiosoitteesi, keskimmäiseen kenttään etunimesi, alimpaan kenttään sukunimesi ja klikkaa sitten "Subscribe" -painiketta. Niin helppoa sen on.

Liity postituslistalle:

* indicates required
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)