Helsingin Sanomien artikkelissa ”Asiantuntijat: Lisää rahaa
tupakasta vieroittamiseen” (HS 10.10.2013) professori Taru Kinnunen esittää,
että yhteiskunnan tulisi laittaa enemmän rahaa ihmisten tupakoinnista
vieroittamiseen. Ajatusta tukee dosentti Tellervo Korhonen sanomalla, että
tupakkariippuvuuden hoidossa tarjottavat korvauslääkkeet tulisi olla
Kela-korvattavia.
Eikö tämän sijaan olisi paljon järkevämpää sijoittaa rahoja
siihen, että ihmiset eivät ylipäätään aloittaisi tupakointia? Tupakointi on
valinta, joka johtuu ihmisen huonosta päätöksestä. Sen sijaan, että
yrittäisimme vieroittaa ihmisiä pinttyneestä huonosta tottumuksesta, meidän
tulisi opettaa ihmisiä tekemään elämässään parempia valintoja ja päätöksiä.
(Todettakoon muuten, että Hesarin mielipidekirjoituksessaan 12.10.2013 samainen
Tellervo Korhonen yhdessä akatemiaprofessori Jaakko Kaprion kanssa toteaa myös,
että ”Tehokkainta on ehkäistä tupakoinnin aloittaminen kokonaan.”)
Huonot päätökset ja valinnat johtuvat hyvin usein siitä,
että valitsemme välittömän tarpeentyydytyksen sen sijaan, että katsoisimme
elämäämme hieman pidemmälle ja näkisimme valintojemme vaikutukset pidemmällä aikavälillä.
Syitä tupakoinnin aloittamiselle on luonnollisesti monia, mutta tupakoinnin
aloittamisen päätöksen taustalla saattaa olla esimerkiksi tarve tulla
hyväksytyksi tietyssä porukassa tai vaikkapa stressin helpottaminen. Tupakointi
saattaa tyydyttää tällöin esim. tarpeen tulla hyväksytyksi kyseisen ryhmän
muiden jäsenten taholta, tai toisessa esimerkissä, tuoda väliaikaista
helpotusta stressiin.
Jos katsomme ”tulevan elämämme filmiä” kuitenkin hieman
pidemmälle, saatamme huomata, että kyseisen porukan hyväksyntä ei välttämättä
ole tulevaisuutemme kannalta kaikkein tärkeintä ja että tupakoinnin jatkaminen
saattaa sen sijaan estää meitä tulemasta hyväksytyksi jonkin toisen, vielä
arvokkaamman, ryhmän taholta. Lisäksi jatkamalla tupakointia asetamme
terveytemme ja hyvinvointimme alttiiksi vakaville seuraamuksille, joiden
vaikutukset voivat olla huomattavasti merkityksellisempiä kuin tämän alkuperäisen
ryhmän hyväksyntä.
Samoin, jos katsomme ”stressifilmiämme” hieman pidemmälle,
saatamme huomata, että tupakointi ei ensinnäkään tule ratkaisemaan stressimme
syitä eikä näin ollen tule ratkaisemaan sitä ongelmaa, joka meille stressiä
aiheuttaa. Sen sijaan, mikäli jatkamme tupakointia, se itsessään tulee
aiheuttamaan meille mahdollisesti runsain mitoin uusia stressin aiheuttajia.
”Helppohan se on sanoa, mutta kun ihmiset eivät vain
ajattele noin,” sinä toteat?
Eivät niin. Jos ajattelisivat, niin tupakoitsijoita olisi varmasti
huomattavasti vähemmän.
Ajattelua, samoin kuin parempia päätöksentekostrategioita,
voidaan kuitenkin opettaa ihmisille varsin helpostikin, esimerkiksi NLP:n
(Neuro-Linguistic Programming) avulla. Me voimme oppia hyvinkin nopeasti tunnistamaan
eron hyvien ja huonojen päätösten ja valintojen välillä. Samalla opimme
tekemään parempia valintoja myös muiden asioiden kuin tupakoinnin aloittamisen
suhteen. Aivan samoin taidoin ja perustein voimme esimerkiksi päättää vedämmekö
tänään kännin, teemmekö jonkin rikoksen vai teemmekö kenties jotain paljon hyödyllisempää.
Sama pätee siis myös alkoholismiin ja
huumeriippuvaisuuteenkin. Niidenkin taustalla ovat ihmisen omat valinnat käytön
aloittamisesta – ja viime kädessä myös lopettamisesta. Tämän tiedän myös asiaa
hyvin läheltä seuranneena: Isäni oli alkoholisti. Hän joi aikoinaan usean
vuosikymmenen ajan päivittäin alkoholia, kunnes sai erittäin vakavan, liiallisesta
alkoholinkäytöstä johtuneen, sairauskohtauksen. Muutaman päivän kooman ja
koneiden ylläpitämän henkiinjäämistaistelun jälkeen hän teki päätöksen. Hän
valitsi siitä eteenpäin raittiuden. Hän teki nimenomaan valinnan. Hän ei
tarvinnut siihen mitään Kela-korvattavia lääkkeitä. Hän valitsi muutaman
kuukauden päässä odottavan kuoleman sijaan raittiuden ja sai sen myötä
toistakymmentä vuotta lisää elinaikaa ja koko joukon onnellisia ja hyviä hetkiä
elämäänsä. Hän sai mm. nähdä lastenlastensa syntyvän ja kasvavan.
Sama toimii myös tupakoinnin lopettamispäätöksiin. Minäkin
sauhuttelin joskus nuorena. Hieman yli parikymppisenä olin sitten
opiskelijaporukan mukana risteilyreissulla Tukholmassa. Tuolloin 80-luvun
puolivälissä tupakoinnilla ei vielä ollut juurikaan rajoituksia, vaan
käytännössä kaikkialla laivalla sai tupakoida vapaasti. Opiskelijaporukan
kosteanrailakkaan juhlinnan lomassa tupakkaa paloi siis melko runsaasti. Kaksi
iltaa laivalla juhlittuani raahauduin aamulla kotiini nukkumaan reissun
rasituksia pois. Myöhemmin herättyäni totesin oloni, sekä ennen kaikkea maun
suussani, edelleen sen verran huonoksi, että päätin sillä hetkellä lopettaa
tupakoinnin kokonaan. Annoin ostamani verovapaan savukekartongin pois ja se oli
siinä. Olin vihdoin tajunnut tupakoinnin vaikutukset hieman pidemmällä
aikavälillä, mikä johti uuteen, parempaan valintaan. Siihen loppui sauhuttelu.
Okei, minä en ehkä ole hyvä esimerkki paatuneeseen
nikotinistiin verrattuna. Siitä käyköön parempana esimerkkinä vaikka vaimoni
veli. Kun hän lähes nelikymppisenä sai kuulla vaimonsa odottavan heille lasta,
hän päätti lopettaa yli 20 vuotta kestäneen tupakointinsa. Hän ei halunnut
tulevan lapsensa kasvavan tupakoivien vanhempiensa parissa. Hän näki mielessään
tupakoinnin vaikutukset vielä syntymättömässä lapsessaan ja teki valinnan. Tämä
valinta ja siitä seurannut päätös on pitänyt hänellä nyt noin kymmenen vuotta.
Eikä siihenkään tarvittu Kela-korvattavia lääkkeitä.
Kyse on siis siitä, mitä me pidämme elämässämme tärkeänä ja
siitä, että näemme valintojemme vaikutukset pidemmällä aikavälillä kuin
välittömästi käsillä olevan tarpeen tyydyttämisenä.
Elämämme on tähänastisten valintojemme summa. Oppimalla
tekemään parempia valintoja ja päätöksiä, vaikutamme merkittävällä tavalla
edessämme olevaan elämäämme. Mitä nuorempana opimme tekemään näitä parempia
valintoja, sen parempi. Eikä muuten ole lainkaan harvinaista, että NLP:n peruskurssin aikana joku kurssilaisista lopettaa pysyvästi tupakoinnin tai tekee
jonkin muun elämäänsä merkittävästi vaikuttavan valinnan ja muutoksen. Itse
asiassa, olen nähnyt sen tapahtuvan aika monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti